454
Ensimmäinen Samuelin kirja
peloissaan. Kun hän oli odottanut seitsemän päivää, sen ajan, jon-
ka Samuel oli määrännyt, eikä Samuel tullutkaan Gilgaliin, alkoi
kansa hajaantua pois hänen luotaan. Silloin Saul sanoi: Tuokaa
minulle polttouhri ja yhteysuhri. Ja hän uhrasi polttouhrin. Mutta
juuri kun hän oli saanut polttouhrin uhratuksi, niin katso, Samuel
tuli. Ja Saul meni häntä vastaan tervehtimään häntä. Mutta Samuel
sanoi: Mitä olet tehnyt? Saul vastasi: Kun näin, että kansa hajaan-
tui pois minun luotani etkä sinä tullut määrättynä aikana, vaikka
filistealaiset olivat kokoontuneet Mikmaaseen, niin minä ajattelin:
nyt filistealaiset hyökkäävät minua vastaan alas Gilgaliin, enkä minä
ole etsinyt Herran mielisuosiota; ja minä rohkaisin itseni ja uhrasin
polttouhrin. Samuel sanoi Saulille: Sinä olet tehnyt tyhmästi. Et ole
noudattanut Herran, Jumalasi, käskyä, jonka hän antoi sinulle;
muutoin olisi Herra vahvistanut sinun kuninkuutesi Israelissa ikuisiksi
ajoiksi. Mutta nyt sinun kuninkuutesi ei ole pysyvä. Herra on etsinyt
itselleen mielensä mukaisen miehen, ja hänet on Herra määrännyt
kansansa ruhtinaaksi, koska sinä et noudattanut käskyä, minkä
Herra sinulle antoi. Sitten Samuel nousi ja meni Gilgalista Benjami-
nin Gibeaan. Ja Saul piti mukanansa olevan väen katselmuksen:
noin kuusisataa miestä. Ja Saul ja hänen poikansa Joonatan ynnä
väki, joka oli heidän kanssansa, jäivät Benjaminin Gebaan, mutta
filistealaiset olivat leiriytyneet Mikmaaseen. Ja filistealaisten leiristä
lähti ryöstöosasto kolmena joukkona: yksi joukko kääntyi Ofran
tielle Suualin maahan päin, toinen joukko kääntyi Beet-Hooronin
tielle, ja kolmas joukko kääntyi sille tielle, joka vie Seboimin laak-
son yli kohoavalle alueelle, erämaahan päin. Mutta ei yhtään sep-
pää ollut löydettävissä koko Israelin maasta, sillä filistealaiset ajat-
telivat, että hebrealaiset muutoin teettäisivät miekkoja tai keihäitä.
Ja koko Israelin, joka miehen, oli mentävä filistealaisten luo teroi-
tuttamaan vannastansa, kuokkaansa, kirvestänsä tai muuta teräka-
luansa, kun vannasten, kuokkien, tadikkojen tai kirvesten terät oli-
vat tylsyneet, tahi kun häränpistimen tutkain oli oikaistava. Niinpä
ei taistelupäivänä ollut yhtään miekkaa eikä keihästä kenelläkään
siitä väestä, joka oli Saulin ja Joonatanin kanssa; ainoastaan Sau-
