446
Ensimmäinen Samuelin kirja
läjuoksijoiksi. Myöskin hän panee heitä tuhannen- ja viidenkym-
menenpäämiehiksi ja kyntämään hänen kyntöjänsä ja leikkaamaan
hänen viljaansa sekä tekemään hänelle sotatarpeita ja vaunutarpei-
ta. Ja teidän tyttärenne hän ottaa voiteiden tekijöiksi, keittäjiksi ja
leipojiksi. Hän ottaa teidän parhaat peltonne, viinitarhanne ja öljy-
puunne ja antaa ne palvelijoillensa; ja hän ottaa kymmenykset tei-
dän kylvöstänne ja viinitarhojenne sadosta ja antaa ne hoviherroil-
lensa ja palvelijoillensa. Hän ottaa myös teidän palvelijanne ja pal-
velijattarenne ja parhaat nuoret miehenne sekä aasinne ja teettää
niillä työnsä; ja hän ottaa kymmenykset teidän lampaistanne, ja te
tulette hänen palvelijoiksensa. Silloin te huudatte Herraa kunin-
kaanne tähden, jonka olette itsellenne valinneet, mutta hän ei sil-
loin teitä kuule. Mutta kansa ei tahtonut kuulla Samuelin puhetta,
vaan sanoi: Ei, kuningas meillä pitää olla. Mekin tahdomme olla
niinkuin kaikki muut kansat: kuningas jakakoon meille oikeutta ja
johtakoon meitä ja käyköön sotiamme. Kun Samuel kuuli kaikki
kansan puheet, puhui hän ne Herralle. Ja Herra sanoi Samuelille:
Kuule heidän ääntänsä ja aseta heille kuningas. Niin Samuel sanoi
Israelin miehille: Menkää kukin kaupunkiinne.
Benjaminissa oli mies, hyvin varakas, nimeltä Kiis, Abielin poika, jo-
ka oli Serorin poika, joka Bekoratin poika, joka Afiahin poika, joka
erään benjaminilaisen miehen poika. Hänellä oli poika, nimeltä Saul,
nuori, kaunis mies. Israelilaisten joukossa ei ollut kauniimpaa mies-
tä kuin hän: hän oli päätänsä pitempi kaikkea kansaa. Ja Kiisiltä,
Saulin isältä, olivat aasintammat joutuneet kateisiin, ja Kiis sanoi
pojallensa Saulille: Ota palvelijoista joku mukaasi, nouse ja mene
etsimään aasintammoja. Niin hän kulki Efraimin vuoriston halki, ja
hän kulki Salisan maan halki; mutta he eivät löytäneet niitä. Ja he
kulkivat Saalimin maan halki, eikä niitä ollut sielläkään; sitten he
kulkivat Benjaminin maan halki eivätkä löytäneet niitä. Kun he olivat
tulleet Suufin maahan, sanoi Saul palvelijallensa, joka hänellä oli
mukanaan: Tule, palatkaamme kotiin; muutoin isäni käy levottomak-
si meidän tähtemme ja jättää mielestään aasintammat. Mutta palve-
lija sanoi hänelle: Katso, tässä kaupungissa on Jumalan mies, ar-
