1926
Jesus Siirakin kirja
sikään ajatus mene hänen ohitsensa, ei ainoakaan sana pysy hä-
neltä salassa. Viisautensa suuret teot hän on kauniisti tehnyt, ja ne
pysyvät iankaikkisesti, niinkuin ne olleet ovat ennen iankaikkisuutta.
Ei ole niissä lisäämistä, eikä vähentämistä, eikä hän tarvitse ketään
neuvonantajaa. Kuinka ihmeteltävät ovat kaikki hänen tekonsa, ja
niistä on nähtävissä vain kipinän verta! Kaikki tämä elää ja pysyy
iäti, kukin tarkoitustansa varten, ja kaikki häntä tottelee. Kaikki on
kaksittain, toinen on toisensa vastakohta, eikä hän ole luonut mi-
tään, mikä loppuisi. Toinen edistää toisensa parasta - ja kuka tait-
taa kylliksi katsella hänen kirkkauttansa!
Korkeuden jalo kunnia on taivaan puhdas vahvuus. Taivaan muoto
on kirkas katsella Aurinko noustessansa tulee näkyviin kuin airut.
Ihmeteltävä työase, Korkeimman tekemä! Keskipäivällä se kuivuttaa
maan ja kuka kestää sen paahdetta? Ahjoa hoidetaan kuumuutta
kysyvissä töissä, mutta kolmin verroin aurinko paahtaa vuoria. Se
henkii tulisia höyryjä ja lähettää valonsäteitä, jotka huikaisevat sil-
mät. Suuri on Herra, joka on sen tehnyt, ja hänen sanojensa voi-
masta se kiitää rataansa. Ja kuu! Se noudattaa aina aikaansa ol-
lakseen aikojen näyttäjä ja ajanjaksojen merkki. Kuusta otetaan juh-
la-aikain merkki, se on valonantaja joka vajenee oltuaan täysi. Kuu-
kaudella on nimi kuun mukaan; vaihdellessaan se ihmeteltävästi
kasvaa. Se on merkinantaja korkeuden sotajoukoille, loistaen tai-
vaanvahvuudella. Tähtien kirkkaus on taivaan ihanuus, säteilevä
kaunistus Herran korkeuksissa. Pyhän sanojen mukaan ne asettuvat
järjestykseen eivätkä vartiopaikoillansa väsy. Katso sateenkaarta ja
ylistä sen Luojaa: se on helottaessaan ylen ihana. Se kaartuu kirk-
kauden piirinä yli taivaan; Korkeimman kädet ovat sen jännittäneet.
Hänen käskyllään saa äkisti lumen satamaan, ja nopeasti hän iskee
alas tuomionsa salamat. Siksi aukenevat hänen varastohuoneensa,
ja pilvet lentävät niistä ulos kuin linnut. Valtasuuruudessaan hän
antaa pilville voiman, ja raekivet syöksyvät kappaleina alas. Ja kun
hän astuu esiin, järkkyvät vuoret, hänen tahdostansa etelä tuulee.
Maata vapisuttaa hänen ukkosensa jylinä ja pohjan puhuri ja pyör-
remyrsky. Hän sirottaa alas lunta niinkuin lentäviä lintusia, ja lumi-
