1923
Jesus Siirakin kirja
sä avaa, se iloitkoon; mutta lainrikkojat lopuksi häviävät: Jumalat-
tomain jälkeläiset eivät kasva paljon oksia vaan ovat saastaisia juu-
ria kallion jyrkänteellä; ovat kuin kaislat jokaisen veden äärellä ja
joka joen rannassa, jotka nyhdetään pois ennen kuin mikään muu
ruoho. Mutta hyväntekeväisyys on kuin siunattu ilotarha, ja laupeus
pysyy iäti. Elämä on suloinen tyytyväiselle ja työteliäälle, mutta yli
molempien sille, joka löytää aarteen. Lapset ja kaupungin rakenta-
minen antavat pysyvän nimen, mutta yli molempien on arvattava
nuhteeton vaimo. Viini ja soitanto ilahuttavat sydämen mutta yli
molempien rakkaus viisauteen. Huilu ja psalttari soivat suloisesti,
mutta yli molempien suloinen kieli. Hempeys ja kauneus ovat sinun
silmäsi ihastus, mutta yli molempien laihon heleä vihreys. Ystävä ja
kumppani yhtyvät aikanaan, mutta yli molempien vaimo miehensä
kanssa. Veljet ja auttajat pelastavat ahdingon aikana, mutta yli mo-
lempien laupeus. Kulta ja hopea antavat lujan jalansijan, mutta yli
molempien on arvoltansa neuvokkuus. Rikkaus ja voima nostavat
rohkeutta, mutta yli molempien Herran pelko. Herra pelko ei ole
missään puuttuvainen, eikä sen turvissa olevan tarvitse apua etsiä.
Herran pelko on kun siunattu ilotarha, ja hän on peittänyt sen
kirkkaudella, joka kaiken kirkkauden voittaa. Poikani, älä vietä kerjä-
läis-elämää: parempi kuolla kuin anella. Jos mies luo silmänsä vie-
raaseen pöytään, ei hänen elämäänsä ole elämäksi arvattava. Hän
tahraa sielunsa vierailla herkuilla, mutta ymmärtäväinen ja hyvin
kasvatettu mies varoo itsensä. Häpeämättömän suussa on kerjätty
leipä makea, mutta hänen vatsassaan se tulena palaa.
Oi kuolema, kuinka katkeralla mielellä sinua muistaakaan ihminen,
joka elää rauhassa omaisuuksiensa keskellä, mies, joka on huolista
vapaa ja jolla kaikki menestyy ja joka vielä kykenee nauttimaan
ruuista! Oi kuolema, ihana on sinun välttämättömyytesi ihmiselle,
joka on tarvitsevainen ja voimaton, ja ylen vanha ja kaikkinaisten
huolten alainen, luottamuksensa ja kärsivällisyytensä menettänyt!
Kuoleman välttämättömyyttä älä pelkää, muista edelläsi eläneitä ja
jälkeesi tulevia. Tämän välttämättömyyden Herra on asettanut kai-
kelle lihalle, ja minkätähden sinä torjuisit pois, mitä Korkein on hy-
