1936
Jesus Siirakin kirja
pasunoihin, saivat kaikumaan suuren äänen saattaaksensa kansan
muistutetuksi Korkeimman edessä. Silloin kaikki kansa yhdessä kii-
ruusti lankesi kasvoillensa maahan kumartaen rukoillakseen Her-
raansa, kaikkivaltiasta Jumalaa, Korkeinta. Ja veisaajat äänillänsä
ylistivät häntä: täydessä temppelissä kaikui suloinen sävel. Ja kansa
kääntyi anomuksillaan Herran, korkeimman, puoleen, rukoillen hän-
tä, Laupiasta, kunnes Herran ihana kunnioittaminen oli toimitettu ja
he lopettivat jumalanpalveluksen. Silloin hän astui alas ja kohotti
kätensä israelilaisten koko seurakunnan ylitse antaaksensa heille
huuliltaan Herran siunauksen ja kerskatakseen hänen nimestänsä.
Ja jälleen he kumartuivat ottamaan vastaan siunauksen Korkeim-
malta. Ja nyt kiittäkää kaikki Herraa, joka kaikkialla tekee suuria
tekoja, joka antaa meidän elinpäiviemme yletä äidinkohdusta asti ja
tekee meille laupeutensa mukaan. Antakoon hän teille sydämen
ilon ja antakoon meidän elinpäivinämme rauhan vallita Israelissa,
niinkuin muinaisina päivinä; hän antakoon meille pysyväisesti lau-
peutensa ja lunastakoon meidät aikanansa. Kaksi kansaa saa mi-
nun sieluni vihastumaan, ja kolmas ei ole mikään kansa: ne, jotka
istuvat Seirin vuorella, ja filistealaiset ja se tyhmä kansa, joka Si-
kemissä asuu. Ymmärryksen ja taidon opetusta olen minä tähän
kirjaan piirtänyt, minä, Jeesus, Siirakin poika, Eleasarin pojan poika,
jerusalemilainen, joka olen antanut viisauden virrata sydämestäni.
Onnellinen se, joka näitä mietiskelee! Ja joka sydämeensä painaa,
se tulee viisaaksi. Sillä jos hän näitä noudattaa, on hänellä voimaa
kaikkeen, koska Herran valkeus ohjaa hänen askeleensa.
Minä ylistän sinua, Herra, Kuningas, minä kiitän sinua, Jumala, mi-
nun vapahtajani. Minä ylistän sinun nimeäsi. Sillä sinä olet minun
suojelijani ja auttajani ja olet lunastanut minun ruumiini turmiosta
ja panettelevaisen kielen paulasta, niitten huulista, jotka valheessa
vaeltavat. Jo minun vastustajaini edessä sinä olet ollut minun aut-
tajani. Ja sinä olet lunastanut minut suuren laupeutesi ja nimesi
tähden niitten ärjynnästä, jotka väijyivät minun henkeäni, monista
ahdistuksista, joita minulla on ollut, tukehtumisesta tuleen, joka mi-
nua ympäröitsi, ja tulen keskeltä, jota en ollut itse sytyttänyt, tuo-
