1920
Jesus Siirakin kirja
kuvioiden jäljentäminen, heidän mielessään on vain, miten saada
työstä piirretyn mallin mukainen, ja heidän huolenaan työn saami-
nen täysin valmiiksi. Sama on laita sepän, joka istuu alasimen ää-
ressä ja tarkkaa rautataosta. Liesin savu kuihduttaa hänen ruumiin-
sa, ja hänen on taisteltava ahjon kuumuutta vastaan. Vasaran pau-
ke tekee hänen korvansa kuuroiksi, ja taoksen malliin ovat hänen
silmänsä kiinnitetyt. Hänen mielessään on vain töittensä valmista-
minen ja hänen huolenaan niiden koristelu, sitten kuin valmistuvat.
Sama on laita savenvalajan, joka istuu työnsä ääressä ja jaloillaan
kieputtaa pyörää. Hänellä on aina huolenpito työstänsä, ja koko
hänen työskentelynsä tapahtuu kappaleluvun mukaan. Käsivarrellaan
hän muovaa savea ja jaloillaan notkistaa sen kankeutta. Hänen
mielessään on lasituksen valmistaminen ja hänen huolenaan uunin
pitäminen puhtaana. Kaikki nämä luottavat omiin käsiinsä ja osoit-
tavat viisautta kukin omassa työssään. Ilman heitä ei kaupunkia
voitaisi asua, eikä heidän tarvitse olla muukalaisina, ei myöskään
kierrellä ympäri. Mutta kansan neuvotteluihin heitä ei haeta, eivät
he seurakuntakokouksissa tee itseään huomatuksi eivätkä tutkistele
lain liittoa. Tuomarin istuimella he eivät istu, eivät tuo julki van-
hurskautta ja oikeutta, eikä heitä tavata sananlaskujen äärestä.
Mutta luodun maailman menoa he pitävät pystyssä, ja heidän ru-
kouksensa liikkuu heidän ammattinsa harjoituksessa. Toisin on laita
sen, jonka mielessä on Korkeimman laki ja joka sitä ajattelee.
Hän tutkistelee kaikkien vanhojen viisautta, ja hänen työnänsä on
syventyminen ennustuksiin. Hän ottaa vaarin kuuluisain miesten pu-
heista ja perehtyy sananlaskujen syvällisiin lauselmiin. Vertauksien
salattuja ajatuksia hän tutkistelee ja mietiskelee sananlaskujen on-
gelmia. Hän toimittaa palvelusta korkea-arvoisten joukossa, ja pää-
miesten edessä hänet nähdään. Hän retkeilee vieraitten kansojen
maissa, sillä hän koettelee hyvän ja pahan ihmisten seassa. Sydä-
mestänsä hän varhain antautuu Herran, Luojansa, etsimiseen, ja
Korkeimman edessä hän avaa suunsa rukoukseen ja anoo synte-
jänsä anteeksi. Jos Herra, hän, joka on suuri, niin tahtoo, tulee
hän täyteen ymmärryksen henkeä. Hän vuodattaa virtana viisauden
