1577
Apostolien teot
te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun
leposijani? Eikö minun käteni ole tätä kaikkea tehnyt?' Te niskurit
ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte
Pyhää Henkeä - niinkuin teidän isänne, niin tekin. Ketä profeetoista
eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat
sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt
olette tulleet, te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta et-
te sitä pitäneet." Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sy-
däntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa. Mutta täynnä Py-
hää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan
kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ja sa-
noi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan
Jumalan oikealla puolella." Niin he huusivat suurella äänellä ja tuk-
kivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoi-
vat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaip-
pansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen. Ja niin he kivit-
tivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun
henkeni!" Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Her-
ra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui
pois.
Myös Saulus hyväksyi Stefanuksen surmaamisen. Ja sinä päivänä
nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki ha-
jaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi aposto-
lit. Ja muutamat jumalaapelkääväiset miehet hautasivat Stefanuksen
ja pitivät hänelle suuret valittajaiset. Mutta Saulus raateli seurakun-
taa, kulki talosta taloon ja raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti
heidät vankeuteen. Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, vaelsivat pai-
kasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa. Ja Filippus meni Sa-
marian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksi-
mielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista,
joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänel-
lä; ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kau-
pungissa. Mutta ennestään oli kaupungissa muuan mies, nimeltä
