1335
Miika
anoppiansa vastaan; ihmisen vihamiehiä ovat hänen omat perhe-
kuntalaisensa. Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastuk-
seni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva. Älkää iloitko, mi-
nun viholliseni, minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen;
jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni. Minä tahdon kan-
taa Herran vihaa, sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, sii-
hen asti että hän minun asiani toimittaa ja hankkii minulle oikeu-
den. Hän tuo minut valkeuteen, minä saan nähdä hänen vanhurs-
kautensa. Minun viholliseni saavat nähdä sen, ja häpeä on peittävä
heidät, jotka sanovat minulle: Missä on Herra, sinun Jumalasi? Mi-
nun silmäni saavat ilokseen katsoa heitä: silloin he joutuvat tallat-
taviksi kuin katujen loka. Tulee päivä, jolloin sinun muurisi rakenne-
taan; sinä päivänä on raja oleva kaukana: sinä päivänä tullaan si-
nun tykösi Assurista ja Egyptin kaupungeista, kaikkialta, Egyptistä
aina Eufrat-virtaan, merestä mereen, vuoresta vuoreen. Ja maa tu-
lee autioksi asukkaittensa tähden, heidän töittensä hedelmäin takia.
Kaitse kansaasi sauvallasi, perintölaumaasi, joka erillänsä asuu
metsässä, keskellä Karmelia. Käykööt he laitumella Baasanissa ja
Gileadissa niinkuin ikiaikoina ennen. - Niinkuin sinun lähtösi päivinä
Egyptin maasta minä annan hänen nähdä ihmeitä. - Sen näkevät
pakanakansat ja saavat häpeän kaikesta väkevyydestänsä. He pa-
nevat käden suullensa, heidän korvansa menevät lumpeen. He nuo-
levat tomua kuin käärme, kuin maan matelijat. Vavisten he tulevat
varustuksistansa, lähestyvät väristen Herraa, meidän Jumalaamme;
he pelkäävät sinua. Kuka on Jumala, niinkuin sinä olet, joka annat
pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei
hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen. Hän armahtaa
meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki hei-
dän syntinsä sinä heität meren syvyyteen. Sinä osoitat Jaakobille
uskollisuutta, Aabrahamille armoa, niinkuin olet vannonut meidän
isillemme muinaisista päivistä asti.
