1328
Joona
sui yltään vaippansa, verhoutui säkkiin ja istui tuhkaan. Ja hän
huudatti Niinivessä: Kuninkaan ja hänen ylimystensä määräys kuu-
luu: Älkööt ihmiset älköötkä eläimet - raavaat ja lampaat - maista-
ko mitään, käykö laitumella tai vettä juoko. Verhoutukoot ihmiset ja
eläimet säkkeihin, huutakoot väkevästi Jumalaa ja kääntykööt itse-
kukin pois pahalta tieltänsä sekä väkivallasta, mikä heidän käsiänsä
tahraa. Ehkäpä Jumala jälleen katuu ja kääntyy vihansa hehkusta,
niin ettemme huku. Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kään-
tyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä
hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.
Mutta Joona pahastui tästä kovin, ja hän vihastui. Ja hän rukoili
Herraa ja sanoi: Voi Herra! Enkö minä sitä sanonut, kun olin vielä
omassa maassani? Siksihän minä ehätin pakenemaan Tarsiiseen.
Sillä minä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala,
pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä kadut pahaa. Ja nyt,
Herra, ota minun henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin
elämä. Mutta Herra sanoi: Onko vihastumisesi oikea? Niin Joona
lähti kaupungista ja asettui kaupungin itäpuolelle. Hän teki itsellen-
sä sinne lehtimajan ja kävi istumaan sen alle varjoon, kunnes näki-
si, miten kaupungin oli käyvä. Mutta Herra Jumala toimitti risiini-
kasvin kasvamaan Joonan pään ylitse, varjostamaan hänen päätän-
sä ja päästämään häntä hänen mielipahastaan. Ja Joona iloitsi
suuresti risiinikasvista. Mutta seuraavana päivänä, aamun sarastaes-
sa, Jumala toimitti madon kalvamaan risiinikasvia, niin että se kui-
vui. Ja auringon noustua Jumala toimitti tulikuuman itätuulen, ja
aurinko paahtoi Joonaa päähän, niin että häntä näännytti. Niin hän
toivotti itsellensä kuolemaa ja sanoi: Parempi on minulle kuolema
kuin elämä. Mutta Jumala sanoi Joonalle: Onko vihastumisesi risii-
nikasvin tähden oikea? Tämä vastasi: Oikea on vihastumiseni kuo-
lemaan asti. Niin Herra sanoi: Sinä armahdat risiinikasvia, josta et
ole vaivaa nähnyt ja jota et ole kasvattanut, joka yhden yön lap-
sena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli. Enkö siis minä armahtaisi
Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksi-
