1341
Habakuk
sitä, joka sanoo puulle: 'Heräjä!' ja mykälle kivelle: 'Nouse!' Sekö
voisi opettaa? Katso, se on silattu kullalla ja hopealla, ja henkeä
siinä ei ole, ei ensinkään. Mutta Herra on pyhässä temppelissänsä,
hänen edessään vaietkoon kaikki maa.
Profeetta Habakukin rukous; virren tapaan. Herra, minä olen kuullut
sinulta sanoman, ja olen peljästynyt. Herra, herätä eloon tekosi jo
kesken vuotten, tee se jo kesken vuotten tiettäväksi. Muista vihas-
sasi laupeutta. Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta.
Sela. Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, hänen ylistystänsä on
maa täynnä. Hänen hohteensa on kuin aurinko, hänestä käyvät sä-
teet joka taholle; se on hänen voimansa verho. Hänen edellänsä
käy rutto ja polttotauti tulee hänen jäljessänsä. Hän seisahtuu ja
mittaa maan, hän katsahtaa ja saa kansat vapisemaan. Ikivuoret
särkyvät, ikuiset kukkulat vaipuvat, hänen polkunsa ovat iankaikki-
set. Vaivan alaisina minä näen Kuusanin majat, Midianin maan telt-
tavaatteet vapisevat. Virtoihinko Herra on vihastunut? Kohtaako si-
nun vihasi virtoja, merta sinun kiivastuksesi, koska ajat hevosillasi,
pelastuksesi vaunuilla? Paljas, paljastettu on sinun jousesi: valat,
vitsat, sana. Sela. Virroilla sinä halkaiset maan. Vuoret näkevät si-
nut ja järkkyvät, rankkasade purkaa vettä, syvyys antaa äänensä,
kohottaa kätensä korkealle. Aurinko ja kuu astuvat majaansa sinun
kiitävien nuoltesi valossa, sinun keihääsi salaman hohteessa. Kiivas-
tuksessa sinä astut maata, puit kansoja vihassa. Sinä olet lähtenyt
auttamaan kansaasi, auttamaan voideltuasi. Sinä murskaat pään
jumalattoman huoneesta, paljastat perustukset kaulan tasalle. Sela.
Sinä lävistät heidän omilla keihäillään pään heidän johtajiltansa,
jotka hyökkäävät hajottamaan minua - se on heidän ilonsa - aivan
kuin pääsisivät syömään kurjaa salassa. Sinä ajat hevosillasi merta,
paljojen vetten kuohua. Minä kuulin tämän, ja minun ruumiini vapi-
see, minun huuleni värisevät huudosta, mätä menee minun luihini,
minä seison paikallani ja tutisen, kun minun täytyy hiljaa odottaa
ahdistuksen päivää, jolloin kansan kimppuun käy hyökkääjä. Sillä ei
viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä; öljypuun
sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet
