11
Ensimmäinen Mooseksen kirja
vuorille. Ja vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukau-
teen asti. Kymmenentenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä
päivänä, tulivat vuorten huiput näkyviin. Neljänkymmenen päivän ku-
luttua Nooa avasi arkin ikkunan, jonka hän oli tehnyt, ja laski
kaarneen lentoon, ja se lenteli edestakaisin, kunnes vesi maan
päältä kuivui. Sitten hän laski luotansa kyyhkysen nähdäksensä, oli-
ko vesi vähentynyt maan pinnalta. Mutta kyyhkynen ei löytänyt
paikkaa, missä lepuuttaa jalkaansa, vaan palasi hänen luoksensa
arkkiin, sillä koko maa oli vielä veden peitossa; niin hän ojensi kä-
tensä ja otti sen luoksensa arkkiin. Ja hän odotti vielä toiset seit-
semän päivää ja laski taas kyyhkysen arkista. Ja kyyhkynen tuli
hänen luoksensa ehtoopuolella, ja katso, sen suussa oli tuore öljy-
puun lehti. Niin Nooa ymmärsi, että vesi oli vähentynyt maan pääl-
tä. Mutta hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski kyyhky-
sen lentoon, eikä se enää palannut hänen luoksensa. Ja Nooan
kuudentenasadantena yhdentenä ikävuotena, vuoden ensimmäisenä
kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, oli vesi kuivunut
maan päältä. Niin Nooa poisti katon arkista ja katseli; ja katso,
maan pinta oli kuivunut. Ja toisena kuukautena, kuukauden kah-
dentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä, oli maa aivan kuiva.
Ja Jumala puhui Nooalle sanoen: Lähde arkista, sinä ja vaimosi,
poikasi ja miniäsi sinun kanssasi. Ja kaikki eläimet, jotka ovat luo-
nasi, kaikki liha, linnut ja karjaeläimet ja kaikki matelijat, jotka
maan päällä matelevat, vie ne ulos kanssasi. Niitä vilisköön maas-
sa, ja ne olkoot hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä. Ja
Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan
lähtivät ulos, niin myös kaikki metsäeläimet, kaikki matelijat ja kaik-
ki linnut, kaikki, mikä liikkuu maan päällä, lähtivät arkista suvuittain.
Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karja-
eläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla. Ja
Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: En minä kos-
kaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen ai-
voitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää
tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt. Niin kauan kuin
