1113
Jeremian kirja
sytytän tuleen sen portit, ja tuli on kuluttava Jerusalemin palatsit,
eikä se ole sammuva.
Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului: Nouse ja mene alas
savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani.
Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki
työtä pyöränsä ääressä. Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle,
niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä
taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä. Sil-
loin tuli minulle tämä Herran sana: Enkö minä voi tehdä teille, te
Israelin heimo, niinkuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso,
niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädes-
säni, te Israelin heimo. Yhden kerran minä uhkaan temmata pois,
hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan; mutta jos se kansa
kääntyy pois pahuudestaan, josta minä sitä uhkasin, niin minä ka-
dun sitä pahaa, jota ajattelin tehdä sille. Toisen kerran taas minä
lupaan rakentaa ja istuttaa kansan ja valtakunnan; mutta jos se
tekee sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, eikä kuule minun ään-
täni, niin minä kadun sitä hyvää, jota olin luvannut tehdä sille. Sa-
no siis nyt Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: Näin sanoo
Herra: Katso, minä hankin teille onnettomuutta ja pidän neuvoa tei-
tä vastaan. Kääntykää siis kukin pahalta tieltänne ja parantakaa
vaelluksenne ja tekonne. Mutta he vastaavat: 'Se on turhaa! Sillä
me vaellamme omien neuvojemme mukaan, ja me teemme kukin
oman pahan sydämensä paatumuksen mukaan.' Sentähden, näin
sanoo Herra: Kysykää kansojen keskuudessa, kuka on tämänkaltais-
ta kuullut? Ylen kauhistuttavia tekoja on tehnyt neitsyt Israel. Luo-
puuko aukealta kalliolta Libanonin lumi? Ehtyvätkö kaukaa virtaavat
vedet, kylmät, kuohuvaiset? Mutta minun kansani on unhottanut
minut, he polttavat uhreja turhille jumalille. Nämä ovat saaneet
heidät kompastumaan teillänsä, ikivanhoilla poluilla, niin että he
ovat joutuneet kulkemaan syrjäpolkuja, raivaamatonta tietä. Niin he
tekevät maansa kauhistukseksi, ikuiseksi ivan vihellykseksi. Jokainen,
joka ohitse kulkee, kauhistuu ja pudistaa päätänsä. Niinkuin itätuuli
minä hajotan heidät vihollisen edessä; minä näytän heille selkäni
