1119
Jeremian kirja
kennan itselleni tilavan talon ja avarat yläsalit', joka hakkauttaa sii-
hen ikkunat, laudoittaa sen setripuulla ja maalauttaa punavärillä.
Siksikö sinä olet kuningas, että sinulla on into setripuuhun? Eikö
sinun isäsikin syönyt ja juonut ja kuitenkin ollut oikeuden ja van-
hurskauden tekijä? Ja silloin hänen kävi hyvin. Hän hankki oikeuden
kurjalle ja köyhälle; silloin kaikki kävi hyvin. Eikö tämä juuri ole mi-
nun tuntemistani, sanoo Herra? Mutta sinun silmäsi ja sydämesi ei-
vät pyydä muuta kuin omaa voittoasi, muuta kuin vuodattaa via-
tonta verta ja harjoittaa väkivaltaa ja sortoa. Sentähden, näin sa-
noo Herra Joojakimista, Joosian pojasta, Juudan kuninkaasta: Ei
hänelle pidetä valittajaisia eikä huudeta: 'Voi veljeni! Voi sisareni!' Ei
hänelle pidetä valittajaisia eikä huudeta: 'Voi herraamme! Voi hänen
loistoansa!' Hänet haudataan niinkuin aasi haudataan: raahataan
pois ja viskataan Jerusalemin porttien tuolle puolen. Nouse Libano-
nille ja huuda, korota äänesi Baasanissa. Huuda Abarimin vuorilta,
sillä kaikki sinun rakastajasi ovat murskaksi muserretut. Minä pu-
huin sinulle onnesi päivinä. Sinä vastasit: 'En tahdo kuulla.' Tämä
on ollut sinun tapasi nuoruudestasi asti: et ole kuullut minun ään-
täni. Myrskytuuli on kaitseva kaikkia sinun kaitsijoitasi, ja sinun ra-
kastajasi menevät vankeuteen; silloin sinä saat häpeän ja pilkan
kaiken pahuutesi tähden. Sinä, joka asut Libanonissa, pidät pesääsi
setripuissa: kuinka olet voihkiva, kun sinulle tuskat tulevat, kouristus
niinkuin synnyttäväiselle! Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra:
olkoon Konja, Joojakimin poika, Juudan kuningas, vaikka sinet-
tisormus minun oikeassa kädessäni - siitäkin minä sinut repäisen
irti. Ja minä annan sinut niiden käsiin, jotka etsivät sinun henkeäsi,
niiden käsiin, joita sinä kauhistut: Nebukadressarin, Baabelin kunin-
kaan, ja kaldealaisten käsiin. Ja minä heitän sinut ja sinun äitisi,
joka on sinut synnyttänyt, vieraalle maalle, missä te ette ole synty-
neet, ja sinne te kuolette. Mutta maahan, jonne heidän sielunsa
halajaa palata, sinne he eivät palaa. Onko sitten tämä mies, Konja,
arvoton, rikottu astia, kelvoton kapine? Minkätähden on hänet ja
hänen jälkeläisensä heitetty pois, viskattu pois - maahan, jota eivät
tunne? Maa, maa, maa! Kuule Herran sana! Näin sanoo Herra:
