1116
Jeremian kirja
hän vie heidät Baabeliin pakkosiirtolaisuuteen ja surmaa heitä mie-
kalla. Ja minä annan kaikki tämän kaupungin rikkaudet, kaiken sen
vaivannäön ja kaikki sen kalleudet, kaikki Juudan kuningasten aar-
teet minä annan heidän vihollistensa käsiin; nämä ryöstävät ne ja
ottavat ne ja vievät ne Baabeliin. Ja sinä, Pashur, ynnä kaikki, jotka
talossasi asuvat, te saatte vaeltaa vankeuteen, ja sinä tulet Baabe-
liin; sinne sinä kuolet ja sinne sinut haudataan, sinut ja kaikki ys-
täväsi, joille olet valhetta ennustanut. Sinä olet taivutellut minua,
Herra, ja minä olen taipunut; sinä olet tarttunut minuun ja voitta-
nut. Minä olen ollut nauruna pitkin päivää, kaikki pilkkaavat minua.
Sillä niin usein kuin minä puhun, täytyy minun parkua, huutaa väki-
valtaa ja sortoa; sillä Herran sana on tullut minulle häväistykseksi
ja pilkaksi pitkin päivää. Mutta kun minä sanoin: En tahdo ajatella
häntä enkä enää puhua hänen nimessään, niin sydämessäni oli
kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä
koetin sitä kestää, mutta en voinut. Sillä monen minä kuulen par-
jaavan. Kauhistus yltympäri! Ilmiantakaa! Ilmiantakaamme hänet!
Kaikki minun ystäväni vaanivat, milloin minä kompastuisin: Ehkäpä
hän antaa viekoitella itsensä, niin että voitamme hänet ja saamme
hänelle kostaa. Mutta Herra on minun kanssani niinkuin väkevä
sankari; sentähden minun vainoojani kompastuvat eivätkä mitään
mahda. He saavat suuren häpeän, sillä he ovat olleet ymmärtämät-
tömät, iankaikkisen pilkan, joka ei ole unhottuva. Herra Sebaot, si-
nä joka tutkit vanhurskaan, näet munaskuut ja sydämen, salli mi-
nun nähdä, että kostat heille, sillä sinun huomaasi minä olen jättä-
nyt asiani. Veisatkaa Herralle, ylistäkää Herraa, sillä hän pelastaa
köyhän pahantekijäin käsistä. Kirottu olkoon se päivä, jona minä
synnyin; älköön se päivä, jona äitini minut synnytti, olko siunattu.
Kirottu olkoon se mies, joka toi minun isälleni ilosanoman, sanoen:
Sinulle on syntynyt poikalapsi, ja saattoi hänelle suuren ilon. Käy-
köön sen miehen niinkuin niiden kaupunkien, jotka Herra kukisti
armahtamatta. Hän kuulkoon huudon aamulla, sotahuudon keskipäi-
vän aikana, koska ei surmannut minua äidinkohtuun, niin että äitini
olisi ollut minun hautani ja hänen kohtunsa jäänyt iäti kantavaksi.
