1117
Jeremian kirja
Miksi olen äitini kohdusta tullut näkemään tuskaa ja vaivaa, niin et-
tä minun päiväni päättyvät häpeässä?
Sana, joka tuli Jeremialle Herralta, kun kuningas Sidkia lähetti hä-
nen tykönsä Pashurin, Malkian pojan, ja pappi Sefanjan, Maasejan
pojan, sanomaan: Kysy neuvoa Herralta meidän puolestamme, sillä
Nebukadressar, Baabelin kuningas, sotii meitä vastaan. Ehkäpä Her-
ra tekee meille ihmeen, kaikkien ihmeittensä vertaisen, niin että
tämä lähtee pois meidän kimpustamme. Jeremia vastasi heille: Sa-
nokaa Sidkialle näin: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Katso, mi-
nä käännän takaisin sota-aseet, jotka ovat teidän käsissänne ja
joilla te muurin ulkopuolella taistelette piirittäjiänne, Baabelin kunin-
gasta ja kaldealaisia, vastaan, ja kokoan ne tämän kaupungin kes-
kelle. Ja minä itse sodin teitä vastaan ojennetulla kädellä ja väke-
vällä käsivarrella, vihassa ja kiivastuksessa ja suuressa suuttumuk-
sessa. Ja minä tuhoan tämän kaupungin asukkaat, ihmiset ja eläi-
met; he kuolevat suureen ruttoon. Ja sen jälkeen, sanoo Herra,
minä annan Sidkian, Juudan kuninkaan, ja hänen palvelijansa ja
kansan ja ne, jotka ovat tähän kaupunkiin jääneet jäljelle rutolta,
miekalta ja nälältä, Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, käsiin ja
heidän vihollistensa käsiin, niiden, jotka etsivät heidän henkeänsä,
ja hän surmaa heidät miekan terällä; ei hän säästä heitä, ei sääli
eikä armahda. Ja sano tälle kansalle: Näin sanoo Herra: Katso, mi-
nä panen teidän eteenne elämän tien ja kuoleman tien. Joka jää
tähän kaupunkiin, se kuolee miekkaan, nälkään ja ruttoon; mutta
joka lähtee ulos ja menee kaldealaisten puolelle, jotka teitä piirittä-
vät, se saa elää ja pitää henkensä saaliinansa. Sillä minä olen
kääntänyt kasvoni tätä kaupunkia vastaan, sen onnettomuudeksi ei-
kä onneksi, sanoo Herra; Baabelin kuninkaan käsiin se annetaan, ja
hän polttaa sen tulella. Ja sano Juudan kuninkaan huoneelle: Kuul-
kaa Herran sana: Daavidin huone! Näin sanoo Herra: Tuomitkaa jo-
ka aamu oikeat tuomiot ja pelastakaa ryöstetty sortajan kädestä,
ettei minun vihani syttyisi kuin tuli ja palaisi, eikä olisi sammutta-
jaa, teidän tekojenne pahuuden tähden. Katso, minä käyn sinun
kimppuusi, sinä laakson asujatar, sinä tasangon kalliolinna, sanoo
