Pyhän Lucan evankelium
VII. Lucu.
7:1 COska hen nyt Canssan edhes oli vlospuhunut caiki sanans/ meni
hen Capernaumin pein.
Koska hän nyt kansan edessä oli ulos puhunut kaikki sanansa/ meni
hän Kapernaumiin päin.
7:2 Ja yhden Sadhanpämiehen Paluelia sairasti colemallans/ ia oli
henelle racas.
Ja yhden sadanpäämiehen palwelija sairasti kuolemaisillansa/ ja oli
hänelle rakas.
7:3 Cosca hen sis IesuSESTA cwli lehetti hen ne Judasten Wanhimat
henen tygens rucollen hende/ Ette hen tulis ia parandais henen
Paluelians.
Koska hän siis Jesuksesta kuuli lähetti hän ne Judastan wanhimmät
hänen tykönsä rukoillen häntä/ Että hän tulisi ja parantaisi hänen
palwelijansa.
7:4 Coska he sis tulit IesuSEN tyge/ rucolit he hende hartast ia sanoit/
Hen on sijhen ansiolinen ettes henelle sen tekisit/
Koska he siis tulit Jesuksen tykö/ rukoilit he häntä hartaasti ja sanoit/
Hän on siihen ansiollinen että hänelle sen tekisit/
7:5 Sille hen racasta meiden Canssa/ ia Sinagogan hen meille rakensi.
Nin IesuS meni heiden cansans.
Sillä hän rakastaa meidän kansaa/ ja synagogan hän meille rakensi. Niin
Jesus meni heidän kanssansa.
7:6 Ja quin hen nyt ei caukan ollut honesta/ lehetti se Sadhanpämies
ysteuitens henen tygens ia keski sanoa/ Ah HERRA/ ele sinuas waiua/
En ole mine keluolinen ette sine siseltulet minun Cattoni ala/
Ja kuin hän nyt ei kaukana ollut huoneesta/ lähetti se sadanpäämies
ystäwänsä hänen tykönsä ja käski sanoa/ Ah HERRA/ älä sinuas
waiwaa/ En ole minä kelwollinen että sinä sisälle tulet minun kattoni
alle/
