MANASSEN, JUUDAN KUNINKAAN RUKOUS
Herra kaikkivaltias, meidän Isäimme Abrahamin, Isaakin ja Jakobin, ja heidän vanhurskaan siemenensä Jumala!
2. Joka taivaan ja maan ja kaikki, mitä niissä on, tehnyt olet,
3. Ja olet meren kiinnittänyt sinun käskylläs, ja syvyyden peittänyt ja kiinnittänyt sinun peljättävän ja kuuluisan nimes kunniaksi:
4. Että jokainen hämmästyis sinun edessäs ja pelkäis sinun suurta voimaas.
5. Sillä sinun vihas on sangen raskas, jolla sinä uhkaat syntisiä.
6. Mutta se laupius, jonka sinä lupaat, on määrätöin ja tutkimatoin.
7. Sillä sinä, Herra, kaikkein Korkein koko maan piirin päällä, olet kärsivällinen ja sangen armollinen, ja et mielelläs ihmisiä rankaise, ja olet sinun hyvyydessäs luvannut katumuksen syntein anteeksi saamiseksi.
8. Mutta että sinä olet vanhurskasten Jumala, niin et sinä ole pannut katumusta vanhurskaalle Abrahamille, Isaakille ja Jakobille, jotka ei sinua vastaan syntiä tehneet.
(a) (a) Manasse ymmärtää tässä armosta langenneiden katumuksen, jolla ei hän kiellä vanhurskasten jokapäiväistä katumusta. Etsi selitykseksi Rekist. Kääntymys.
9. Mutta minä olen syntiä tehnyt, ja minun syntiäni on enempi kuin santaa meressä, ja olen kämärtynyt raskaissa rautakahleissa, eikä ole minulla yhtään lepoa;
10. Sillä minä olen kehoittanut sinun vihaan ja suuren kauhistuksen sinun edessäs tehnyt, että minä senkaltaisen kauhistuksen ja niin paljon pahennusta olen matkaan saattanut.
11. Sen tähden notkistan minä nyt minun sydämeni polvet ja rukoilen sinulta, Herra, armoa. Oi Herra, minä olen syntiä tehnyt, tosin minä olen syntiä tehnyt, ja minä tunnustan minun pahat tekoni.
12. Minä rukoilen ja parun: anna minulle anteeksi; oi Herra, anteeksi anna minulle; älä anna minun synnissäni hukkua, ja älä anna rangaistusta ijankaikkisesti minun päälläni olla;
13. Vaan auta minua epäkelvotointa sinun suuren laupiutes tähden;
14. Niin minä kaikkena elinaikanani sinua kiitän. Sillä sinua kiittää kaiken taivaan sotajoukko, ja sinua pitää ylistettämän ilman lakkaamatta ijankaikkisesti, amen!