KAPPALEET ESTERIN KIRJASTA
Tässä seuraa muutamat kappaleet, jokta tulevat Esterin kirjaan ja Danielin prophetiaan, jotka sieltä ovat eroitetut ja jätetyt pois, ettei niitä löydy Hebrean Bibliassa, ja tähän jälleen pannut, ettei ne hukkuisi; sillä näissä on myös jotakin hyvää seassa, erinomattain kiitosvirsi; Benedicite
Artakserkseen lähetyskirja Juudalaisten surmaamisesta.
Mutta kirja oli näin: Suuri kuningas Artakserkses Indiasta Etiopiaan asti tervehtii sataa ja seitsemää kolmattakymmentä päämiestä, ynnä alamaisten kanssa!
2. Vaikka minä voimallinen kuningas olen ja suurin herra maan päällä, niin en minä ole kuitenkaan voimastani tahtonut ylpiäksi tulla, vaan ahkeroinut armollisesti ja siviästi hallita, ja rauhan, josta jokainen iloitsee, voimassansa pitää, että jokainen rauhallisesti eläis ja asiansa toimittais.
3. Pidin sentähden päämiesteni kanssa neuvoa, kuinka se parhain tapahtuis. Niin ilmoitti minulle Haman, toimellisin, rakkain ja uskollisin
neuvonantajani, joka kuninkaan jälkeen on ylimmäinen:
4. Kuinka yksi kansa on, joka kaikkiin maakuntiin hajoitetun on, joilla erinomainen laki on vastoin kaikkein maakuntain ja kansain tapaa, ja katsoo joka paikassa kuninkaan käskyn ylön, jonka kautta he rauhan ja yksimielisyyden valtakunnassa estävät.
5. Koska me siis ymmärsimme, että yksi ainoa kansa koko maailmaa vastaan itsensä asettaa, ja oman tapansa pitää, ja ne meidän käskyillemme ovat tottelemattomat, jonka kautta he suuren vahingon tekevät, ja rauhan ja yksimielisyyden valtakunnassamme turmelevat;
6. Käskimme me, että kaikki ne, jotka Haman, ylimmäinen päämies ja ylimmäinen kuninkaan jälkeen, meidän isämme, tietää antava on, pitää vihollistensa miekoilla vaimoinensa ja lapsinensa, ilman yhtäkään armoa surmattaman, eikä ketään armahdettaman.
7. Ja neljäntenätoistakymmenentenä päivänä Adarista, toisesta kuukaudesta toistakymmentä, tänä vuotena, pitää kaikki ne tottelemattomat yhtenä päivänä tapettaman, että vahva rauha pysyis valtakunnassamme.
Tämä kappale luettakaan neljännen luvun jälkeen, ennen kuin viides aljetaan:
Mardokain rukous Jumalan tykö Juudalaisten säästämisestä.
8. Ja Mardokai rukoili Herraa, ja luetteli hänen ihmeellisiä töitänsä ja sanoi: Herra Jumala, sinä olet kaikkivaltias kuningas!
9. Kaikki ovat sinun hallussas, ja ei sinun tahtoas vastaan voi kenkään olla, kuin sinä Israelia auttaa tahdot.
10. Sinä olet taivaan ja maan tehnyt, ja kaikki, mitä niissä on.
11. Sinä olet kaikkein Herra, ja ei kenkään voi olla sinua vastaan.
12. Sinä tiedät kaikki: sinä olet nähnyt, etten minä ylpeydestä eli ylönkatseesta ylpiää Hamania ole palvella tahtonut;
13. Sillä minä olisin valmis lsraelin hyväksi mielelläni hänen jalkainsakin suuta antamaan;
14. Vaan olen tehnyt pelvosta, etten minä sitä kunniaa, joka minun Jumalalleni tulee, antaisi ihmisille, enkä ketään muuta kumartaisi kuin minun Jumalaani.
15. Ja nyt Herra, sinä Kuningas ja Abrahamin Jumala, armahda sinun kansas päälle! sillä meidän vihollisemme tahtovat meitä hävittää, ja sinun perikuntas, joka sinun alusta on ollut, hukuttaa.
16. Älä katso ylön sinun joukkoas, jonkas Egyptistä pelastanut olet.
17. Kuule minun rukoukseni, ja ole kansalles armollinen, ja käännä meidän murheemme iloksi, että me eläisimme ja sinun nimeäs ylistäisimme, ja älä anna niiden suuta tukittaa, jotka sinua kiittävät.
18. Ja koko Israel huusi kaikesta voimastansa Herran tykö; sillä he olivat kuoleman hädässä.
Esterin rukous kansansa pelastuksesta.
Ja kuningatar Ester käänsi myös itsensä Herran tykö senkaltaisessa kuoleman hädässä,
2. Ja riisui kuninkaalliset vaatteet, ja puki itsensä murhevaatteisiin, ja kalliin veden ja balsamin edestä hajoitti hän tuhkaa ja tomua päänsä päälle, ja nöyryytti ruumiinsa paastolla.
3. Ja joka paikassa, kussa hän ennen iloinen oli ollut, repi hän hiuksiansa, ja rukoili Israelin Jumalaa ja sanoi:
4. Herra, joka meidän ainoa Kuninkaamme olet, auta minua viheliäistä, ei minulla ole muuta auttajaa kuin sinä yksinäs, ja hätä on käsissä.
5. Minä olen minun isältäni kuullut, Herra, ettäs Israelin kaikista pakanoista eroittanut, ja meidän isämme vanhasta ijankaikkiseksi perinnöksi omistanut olet, ja pitänyt, mitäs heille puhunutkin olet.
6. Me olemme sinun edessäs syntiä tehneet; sentähden olet sinä meitä antanut meidän vihollistemme käsiin.
7. Herra, sinä olet vanhurskas; sillä me olemme heidän jumaliansa palvelleet.
8. Mutta ei he nyt siihen tyydy, että he suuresti meitä vaivaavat;
9. Vaan voittonsa he lukevat jumalainsa voimaksi, ja tahtovat sinun lupaukses tyhjäksi tehdä, ja sinun perintös hävittää, ja niiden suut, jotka sinua kiittävät, tukkia, ja sinun templis ja alttaris kunnian hävittää,
10. Ja pakanain suut avata ylistämään jumaliansa, Ja kuolevaista kuningasta ijankaikkisesti ylistämään.
11. Herra, älä anna valtikkaas niille, jotka ei mitään ole, ettei he meidän vaivaisuuttamme nauraisi, vaan käännä heidän aivoituksensa itse päällensä, ja muista sitä, joka sen meitä vastaan matkaan saattaa.
12. Muista meitä, Herra, ja ilmoita itses meidän tuskassamme, ja vahvista minua, Herra, sinä kaikkein jumalain ja sotajoukkoin Jumala.
13. Opeta minua, kuinka minun jalopeuran edessä pitää puhuman, ja käännä hänen sydämensä, että hän meidän vihollistamme rupeais vihaamaan, niin että hän itse joukkoinensa hukkuis.
14. Ja holhoo meitä kädelläs, ja auta minua, sinun piikaas, jolla ei muuta apua ole kuin sinä, Herra, ainoasti,
15. Sinä, joka kaikki asiat tiedät ja tunnet, ettei minulla ole iloa siitä kunniasta, joka minulla jumalattomain tykönä olla taitaa, eikä mielisuosiota pakanalliseen ja muukalaiseen naimiseen.
16. Sinä tiedät, että minun se tehdä täytyi, ja en lue miksikään sitä kunniallista kaunistusta, jota minä pääni päällä kannan, kuin minun koreileman pitää, vaan pidän sen niinkuin saastaisen rääpäleen, ja en sitä kanna muulloin, vaan silloin kuin minun koreileman pitää.
17. Ja en minä ole koskaan Hamanin kanssa syönyt, enkä iloissani ollut kuninkaan pöydällä, en myös ole juonut uhrien viinasta.
18. Ja sinun piikas ei ole koskaan iloissansa ollut, sittenkuin ; minä tänne tulin tähänasti, vaan ainoasti sinussa, Herra, Abrahamin Jumala.
19. Kuule hyljättyin ääni, sinä väkevä Jumala ylitse kaikkein, ja pelasta meitä jumalattoman käsistä, ja vapahda minua minun tuskistani!
Tämä olkoon viidennen luvun alun selitys:
Ester löytää armon kuninkaan edessä.
4. Ja kolmantena päivänä riisui hän jokapäiväiset vaatteensa, ja puki itsensä kuninkaalliseen kaunistukseen,
5. Ja oli sangen ihana, ja huusi Jumalan ja Vapahtajan tykö, joka kaikki näkee.
6. Ja otti myötänsä kaksi piikaa ja nojasi itse toisen päälle hiljaksensa.
7. Mutta toinen seurasi häntä ja kantoi hänen hameensa lievettä.
8. Ja hänen kasvonsa olivat sangen kauniit, ihanat ja ilon muotoiset, vaan hänen sydämensä oli täynnä ahdistusta ja murhetta.
9. Ja kuin hän kaikista ovista sisälle tuli, meni hän kuninkaan kohdalle, kussa hän istui kuninkaallisella istuimellansa, kuninkaallisissa vaatteissansa, jotka kullasta ja kalliista kivistä olivat, ja oli sangen peljättävä nähdä.
10. Kuin hän nyt silmänsä nosti ja katsoi vihaisesti hänen päällensä, niin kuningatar pyörtyi, ja raukesi voimattomuudesta, ja laski päänsä piian päälle.
11. Niin Jumala käänsi kuninkaan sydämen hyvyyteen, ja hän hämmästyi hänen tähtensä, hyppäsi istuimeltansa ja sai hänen syliinsä, siihen asti että hän tointui, ja sanoi ystävällisesti hänelle:
12. Mikä sinun on, Ester?
13. Minä olen sinun veljes, älä pelkää; ei sinun pidä kuoleman; sillä ei se käsky tule sinuun, vaan kaikkiin muihin; tule edes.
14. Ja hän ojensi kultaisen valtikan, ja laski hänen olallensa, ja antoi hänen suuta, ja sanoi: sano, mitäs tahdot?
15. Ja hän vastasi: kuin minä katsoin sinun päälles, luulin minä näkeväni Jumalan enkelin; sentähden minä hämmästyin sinun suuren majesteettis tähden.
16. Sillä sinä olet sangen peljättävä, ja sinun muotos on suurta kunniaa täynnä.
17. Ja kuin hän niin parhaallansa puhui, pyörtyi hän taas voimattomuudesta, ja lankesi maahan.
18. Mutta kuningas hämmästyi palvelioinensa, ja lohduttivat häntä.
Tämä kappale luettakoon kahdeksannen luvun jälkeen, yhdeksännen edellä:
Artakserkseen lähetyskirja Juudalaisten säästämisestä.
Neljäntenä kuningas Ptolomeuksen ja Kleopatran vuotena toivat Dositeus (joka itsensä sanoi papiksi Levin suvusta) ja Ptolomeus, hänen poikansa, tämän kirjan Purimista ja sanoivat, että Lysimakus, Ptolomeuksen poika, oli sen kääntänyt Jerusalemissa:
1. Artakserkses, suuri kuningas Indiasta Etiopiaan asti, tervehtii niitä sataa seitsemääkolmattakymmentä päämiestä, ynnä alamaisten kanssa!
2. Me ymmärrämme, että moni on päämiesten ystävyydestä ja kunniasta, joka heille tapahtuu, ylpiäksi ja ilkiäksi tullut,
3. Niin ettei he ainoastaan sorra alamaisia, vaan aikovat myös itse herrat, joilta he ylennetyt ovat, jalkainsa alle polkea,
4. Ja ei tee ainoasti luonnollista kohtuullisuutta vastaan, kiittämättömyyden kautta; vaan ovat ylpeydellä soaistut, niin ettei he luule Jumalan (joka hurskaita holhoo) senkaltaista petosta rankaisevan.
5. He pettävät myös hyvät ruhtinaat, viatointa verta vuodattaissansa,
6. Ja ne, jotka heitä uskollisesti ja toimellisesti palvelevat, saattavat he kaikkinaiseen onnettomuuteen.
7. Joka löydetään ei ainoasti vanhoista historioista, mutta myös vielä joka päivä nähdään, kuinka paljon senkaltaiset neuvonantajat pahuutta matkaan saattavat.
8. Että meidän siis pitää ottaman vaarin, että rauha tästedes pysyis valtakunnassa,
9. Täytyy meidän, asian tilan jälkeen, toisinansa käskyt muuttaa, koska me toisin löydämme, kuin me olemme ennen neuvotut, ja ei äkisti mitään päättää.
10. Että nyt Haman, Hamadatin poika, Makedoniasta, ei Persian verestä eikä meidän hyvästä luonnostamme ole, vaan meidän tykönämme on muukalainen;
11. Jolle me (niinkuin myös joka maakunnallekin) kaikkea armoa näyttäneet ja hänen niin korottaneet olemme, että me kutsuimme hänen meidän isäksemme, ja jokaiselta, niinkuin lähimmäinen kuninkaasta,
kunnioitettiin:
12. On niin ylpiäksi tullut, että hän on aikonut saattaa meitä pois valtakunnastamme ja hengeltämme.
13. Sillä hän on Mardokain (joka uskollisuutensa ja hyvän työnsä kautta meidän henkemme on pelastanut) ja viattoman puolisomme Esterin ja kaiken hänen kansansa päälle väärin ja petollisesti kantanut, että he kaikki surmattaisiin.
14. Ja niin, kuin ne olisivat poissa, jotka meitä varjelevat, on hän aikonut surmata meitä, ja Persian valtakunnan Makedonialaisille saattaa.
15. Mutta me ymmärrämme, että Juudalaiset, jotka se ilkiä ajellus tahtoi kuolettaa, ovat viattomat, joilla hyvä laki on,
16. Ja sen korkeimman, suurimman ja ijankaikkisen Jumalan lapset ovat, joka meidän isillemme ja meille tämän valtakunnan antanut on, ja vieläkin pitää ylös.
17. Sentähden ei teidän pidä totteleman sitä kirjaa, jonka Haman matkaan saanut on.
18. Sillä sen työn tähden on hän kaiken sukunsa kanssa Susanin portin eteen hirtetty, ja Jumala on hänelle kohta maksanut, niinkuin hän ansainnutkin oli.
19. Vaan tämän käskyn, jonka me nyt teille lähetämme, pitää teidän joka kaupungissa ilmoittaman, että Juudalaiset lakinsa vapaana pitäisivät.
20. Ja jos joku tahtoo heille väkivaltaa tehdä kolmantenatoistakymmenentenä päivänä, toisella kuukaudella toistakymmentä, joka on Adar, niin teidän pitää varjeleman heitä, että he niille kostaisivat.
21. Sillä sen päivän on kaikkivaltias Jumala heille iloksi tehnyt, jona valittu kansa hukkuman piti.
22. Sentähden pitää myös teidän, muiden juhlain kanssa, tämän kaikella ilolla juhlana pitämän,
23. Että meille menestyis ja kaikille, jotka Persialaisille uskolliset ovat, ja niin olis opiksi, kuinka petos rangaistaan.
24. Mutta kuka maakunta eli kaupunki tätä käskyä ei pidä, hän pitää miekalla ja tulella hävitettämän, niin ettei siinä ihminen eikä eläin eli lintukaan enää asua taida.
Tämä kappale luettakoon alussa eli lopussa; sillä uni on nähty ennenkuin nämät tapahtuivat, ja selitys sitte.
Mardokain uni, ja sen selitys.
Toisena suuren kuninkaan Artakserkseen vuotena, ensimäisenä päivänä Nisanin kuuta
2. Näki Mardokai unta, joka oli Juudalainen, Jairin poika, Semein pojan, Kisin pojan, Benjaminin suvusta,
3. Ja asui Susanin kaupungissa, kunniallinen mies, kuninkaan huoneessa suurena pidetty.
4. Mutta hän oli yksi niistä vangeista, jotka Nebukadnetsar, Babelin kuningas, oli Jerusalemista Jekonian, Juudan
kuninkaan, kanssa vienyt pois. Ja tämä oli hänen unensa:
5. Kapina ja meteli, jylinä ja maanjäristys ja hämmästys nousi maan päällä.
6. Ja katso, siellä oli kaksi suurta lohikäärmettä, jotka menivät sotimaan toinen toistansa vastaan.
7. Ja huuto oli niin suuri, että kaikki maakunnat nousivat sotimaan pyhää kansaa vastaan.
8. Ja se oli suuri pimiä päivä, murheellinen ja ahdistavainen, ja suuri surkeus ja hämmästys oli maan päällä.
9. Ja pyhä kansa oli kovin murheellinen, ja pelkäsivät onnettomuuttansa, ja ei muuta heidän edessänsä ollut kuin kuolema, ja he huusivat Jumalan tykö.
10. Ja sen huudon jälkeen puhkesi suuri virta yhdestä vähästä lähteestä,
11. Ja aurinko nousi ja tuli kirkkaaksi, ja raadolliset voittivat ja tappoivat ne ylpiät.
12. Kuin Mardokai heräsi unestansa, ajatteli hän, mitä Jumala sen kanssa aikoi, ja piti unen sydämessänsä, ja ajatteli sitä yöhön
asti, ja olis mielellänsä tahtonut tietää, mitä se aavisti.
1. Ja Mardokai sanoi: Jumala on sen kaiken toimittanut.
2. Minä muistelen untani, ja se on juuri niin tapahtunut kuin minä olen unta nähnyt.
3. Vähä lähde, joka suureksi virraksi tuli, kuin aurinko paisti ja kirkkaaksi tuli, se on Ester, jonka kuningas puolisoksensa ottanut ja kuningattareksi tehnyt on.
4. Kaksi lohikärmettä olen minä ja Haman:
5. Toinen tietää pakanoita, jotka tulivat kokoon ja Juudalaisten nimeä hävittää tahtoivat.
6. Toinen tietää minun kansaani Israelia, joka Herran tykö huusi, ja Herra autti kansaansa, ja vapahti meidät tästä hädästä.
7. Hän teki suuria ihmeitä ja tunnustähtejä pakanain seassa; sillä hän on aina eroituksen pitänyt kansansa ja pakanain välillä.
8. Ja kuin hetki tullut on, että pakanat ylpeimmällänsä ja me heikoimmallamme olleet olemme, ja että Jumala oli tuomitseva, niin hän on muistanut kansaansa, ja on perinnöllensä voiton antanut.
9. Ja tämä päivä pitää pidettämän Adarin kuulla, neljäntenä ja viidentenätoistakymmenentenä päivänä sillä kuulla, kaikella ilolla ja suurella ahkeruudella, kuin kansa tulee kokoon.
10. Ja pitää niin ijankaikkisesti pidettämän Israelin kansassa.
Esterin kirjan kappalten loppu.