BABELIN BELISTÄ
Daniel toimittaa, että Babylonialaisten epäjumala Bel ja sen papit hävitetään.
Astyageen kuoleman jälkeen sai Kyrus Persiasta valtakunnan.
1. Ja Daniel oli alati kuninkaan tykönä ja pidettiin kunniallisempana kuin kaikki kuninkaan ystävät.
2. Ja Babelissa oli epäjumala, joka kutsuttiin Beliksi: sille piti uhrattaman joka päivä kaksitoista kymmentä mittaa (a) nisuja ja neljäkymmentä lammasta. ja kolme aamia viinaa.
(a) Gr. Artabä. Persialaisten jyvämitta.
3. Ja kuningas palveli itse sitä epäjumalaa, ja meni joka päivä sitä kumartamaan; vaan Daniel palveli Jumalaansa.
4. Ja kuningas sanoi hänelle: miksi et sinä myös Beliä rukoile? Mutta hän sanoi: en minä palvele epäjumalia. jotka käsillä tehdyt ovat, vaan elävää Jumalaa, joka taivaan ja maan on tehnyt, ja on kaikkein elävien Herra.
5. Niin kuningas sanoi hänelle: etkö Beliä pidit elävänä jumalana? etkös näe, kuinka paljon hän joka päivä syö ja juo?
6. Mutta Daniel naurahti, ja sanoi: herra kuningas, älä anna itsiäs vietellä; sillä ei Bel ole sisältä muu kuin savi ja ulkoa vaski, ja ei se ole koskaan syönyt.
7. Niin kuningas vihastui, ja antoi kutsua kaikki hänen pappinsa ja sanoi heille: jollette minulle sano, kuka tämän uhrin syö, niin teidän pitää kuoleman.
8. Mutta jos te taidatte näyttää Belin sen syövän, niin pitää Danielin kuoleman; sillä hän on Beliä pilkannut. Ja Daniel sanoi: jopa, herra kuningas, tapahtukoon niin. kuin sinä puhunut olet.
9. Mutta Belin pappia oli seitsemänkymmentä, ilman vaimoja ja lapsia. Ja kuningas meni Danielin kanssa Belin templiin.
10. Niin hänen pappinsa sanoivat: katso, me tahdomme mennä ulos, ja sinun, herra kuningas, pitää itse sinne ruan paneman ja juoman, ja oven perääs paneman kiinni, ja omalla sormuksellas lukitseman.
11. Ja kuin sinä aamulla varhain jälleen tulet ja löydät, ettei Bel niitä kaikkia ole kuluttanut, niin me mielellämme kuolemme, eli Daniel pitää tapettaman, joka senkaltaista meidän päällemme on valhetellut.
12. Mutta he luottivat siihen, että he olivat tehneet salaisen tien pöydän alle, jonka kautta he alati sisälle menivät ja kuluttivat, mitä siellä oli.
13. Kuin papit ulkona olivat, antoi kuningas Belin eteen ruan panna. Mutta Daniel käski palveliansa tuhkaa tuoda, ja antoi sitä priiskottaa koko kirkon ympäri kuninkaan nähden. Sitte he menivät pois, ja sulkivat oven, ja lukitsivat kuninkaan sormuksella, ja menivät matkaansa.
14. Mutta papit menivät yöllä sisälle tapansa jälkeen vaimoinensa ja lapsinensa, söivät ja joivat kaikki, mitä siellä oli.
15. Aamulla varhain oli kuningas ylhäällä, ja Daniel hänen kanssansa.
16. Ja kuningas sanoi Danielille: onko sinetti rikkomatta? Mutta hän vastasi: on, herra kuningas.
17. Ja niin pian kuin ovi avattiin, katsoi kuningas pöydälle ja huusi suurella äänellä: Bel, sinä olet suuri jumala, eikä sinussa ole petosta!
18. Vaan Daniel nauroi, ja piteli kuningasta, ettei hän sisälle menisi, ja sanoi: katso permannolle ja ymmärrä, kenenkä jäljet nämät ovat?
19. Kuningas sanoi: minä näen kyllä miesten, vaimoin ja lasten jäljet.
20. Niin kuningas vihastui ja antoi papit ottaa kiinni, vaimoinensa ja lapsinensa: ja heidän täytyi osoittaa hänelle sen salaisen tien, jonka kautta he olivat käyneet ulos ja sisälle ja syöneet, mitä pöydällä oli.
21. Ja kuningas antoi tappaa heidät, ja antoi Belin Danielin haltuun, joka hävitti sen ja hänen templinsä.