PAAVALIN TOINEN KIRJE KORINTTOLAISILLE |
P. PAAVALIN 2 EPISTOLA KORINTILAISILLE |
P. Pawalin
Toinen Epistola Corintherein tygö. |
1938 |
1776 |
1642 |
|
|
|
7 LUKU |
7 LUKU |
VII. Lucu . |
7:1
Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin
puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen
saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi
Jumalan pelossa. |
7:1 Että meillä nyt senkaltaiset lupaukset ovat, minun rakkaani, puhdistakaamme siis itsemme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, täyttäin pyhyyttä Jumalan pelvossa. |
7:1 ETtä meillä nyt
sencaltaiset lupauxet owat/ minun rackani/ puhdistacam
sijs idzem caikesta Lihan ja Hengen saastaisudesta/
täyttäin pyhyttä Jumalan pelgosa. |
7:2
Antakaa meille tilaa sydämessänne. Emme ole tehneet
kenellekään vääryyttä, emme ole olleet kenellekään
turmioksi, emme kenellekään vahinkoa tuottaneet. |
7:2 Ottakaat meitä vastaan: emme kellenkään vääryyttä tehneet, emme ketään turmelleet, emme keneltäkään mitään vaatineet. |
7:2 Seuratcat
meitä/ en me ketän wastan rickonet/ en me kellengän
lijca tehnet/ en me ketän wietellet. |
7:3
En sano tätä tuomitakseni teitä, sillä olenhan jo
sanonut, että te olette meidän sydämessämme, yhdessä
kuollaksemme ja yhdessä elääksemme. |
7:3 Senkaltaista en sano minä teille kadotukseksi; sillä minä olen ennen sanonut, että te olette meidän sydämessämme ynnä kuolla ja ynnä elää. |
7:3 Sencaltaista en
sano minä teille cadotuxexi: Sillä minä olen teille
tästä jo ennengin sanonut/ että te oletta meidän
sydämisäm ynnä cuolla ja elä. |
7:4
Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on
kerskaamista teistä; olen täynnä lohdutusta, minulla on
ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme. |
7:4 Minä puhun teille suurella rohkeudella, minä kerskaan paljon teistä, minä olen lohdutuksella täytetty, minä olen ylönpalttisessa ilossa kaikessa meidän vaivassamme. |
7:4 Minä puhun
teille suurella rohkeudella. Minä kerscan paljo idziäni
teistä: minä olen lohdatuxella täytetty: minä olen
ylönpaldises ilos caikesa meidän waiwasam. |
7:5
Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään
rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut:
ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa. |
7:5 Sillä kuin me Makedoniaan tulimme, ei meidän lihallamme ollut yhtään lepoa, vaan kaikissa paikoissa olimme me vaivatut, ulkona sota, sisällä pelko. |
7:5 Sillä cosca me
Macedoniaan tulimma/ ei meidän lihallem ollut yhtän
helpo/ waan caikisa paicoisa olimma me waiwasa/
ulcoisest sota/ sisällisest pelco. |
7:6
Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti
meitä Tiituksen tulolla, |
7:6 Mutta Jumala, joka nöyriä lohduttaa, hän lohdutti meitä Tituksen tulemisella, |
7:6 Mutta Jumala
joca nöyriä lohdutta/ hän lohdutti myös meitä Tituxen
tulemisella. |
7:7
eikä ainoastaan hänen tulollansa, vaan myöskin sillä
lohdutuksella, jonka hän oli teistä saanut, sillä hän on
kertonut meille teidän ikävöimisestänne, valittelustanne
ja innostanne minun hyväkseni, niin että minä iloitsin
vielä enemmän. |
7:7 Vaan ei ainoastaan hänen tulemisellansa, mutta myös sillä lohdutuksella, jonka hän teiltä saanut oli, ja ilmoitti meille teidän halunne, teidän itkunne ja teidän kiivautenne minusta, niin että minä vielä enemmin ihastuin. |
7:7 Ei ainoastans
hänen tulemisellans/ waan myös sillä lohdutuxella jonga
hän teildä saanut oli/ ja ilmoitti meille teidän halun/
teidän itcun ja teidän ahkerudenne minusta/ nijn että
minä wielä enämmin ihastuin. |
7:8
Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en sitä
kadu, ja jos kaduinkin, niin minä - kun näen, että tuo
kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehuttanut
teitä - |
7:8 Sillä jos minä lähetyskirjallani saatinkin teitä murheesen, enpä minä sitä kadu, ehkä minä olisin katunut; sillä minä näen sen lähetyskirjan teitä hetken aikaa murheessa pitäneen. |
7:8 Sillä se cuin
minä teitä minun lähetyskirjallani murhesen saatin/ embä
minä sitä cadu ja ehkä minä caduisin/ cuitengin että
minä näen sen lähetyskirjan teitä hetken aica murhesa
pitänen/ |
7:9
nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi,
vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi;
sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan,
ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä. |
7:9 Nyt minä iloitsen, en siitä, että te murheissa olitte, vaan että te olitte murheissa parannukseksi; sillä te olitte murheelliset Jumalan mielen jälkeen, ettei teillä meistä missään vahinkoa olis. |
7:9 Nijn minä
cuitengin sijtä iloidzen/ en sijtä että te murehisa
olitta/ waan että te olitta murehisa parannuxexi. Sillä
te oletta murhelliset ollet Jumalan mielen jälken/ nijn
ettei teille pidäis meistä joscus wahingota oleman. |
7:10 Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan
parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan
kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman. |
7:10 Sillä se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu; mutta maailman murhe saattaa kuoleman. |
7:10 Sillä se
murhe/ joca Jumalan mielen jälken tapahtu/ saatta
catumisen autuudexi/ jota ei yxikän cadu. Mutta mailman
murhe saatta cuoleman. |
7:11 Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo
Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä
aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä
pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista!
Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä
asiassa. |
7:11 Sillä katso, että te olitte Jumalan mielen jälkeen murheelliset, kuinka suuren ahkeruuden se on teissä vaikuttanut! Ja tosin edesvastauksen, närkästyksen, pelvon, ikävöitsemisen, kiivauden ja koston. Te olette kaikissa teitänne puhtaiksi osoittaneet tässä asiassa. |
7:11 Cadzocat/ että
te olitta Jumalan mielen jälken murhelliset/ cuinga
suuren ahkeruden se on teisä waicuttanut. Ja tosin
wastamisen/ närkästyxen/ pelgon/ halamisen/ kijwauxen ja
coston. Te oletta caikisa teidänne puhtaxi osottanet
työsä. |
7:12 Vaikka minä siis kirjoitinkin teille, en
kirjoittanut vääryyttä tehneen enkä vääryyttä kärsineen
vuoksi, vaan sentähden, että teidän intonne meidän
hyväksemme tulisi julki teidän keskuudessanne Jumalan
edessä. |
7:12 Sentähden vaikka minä teille kirjoitin, niin ei se ole kuitenkaan sen tähden tapahtunut, joka rikkonut oli, eikä sen tähden, jolle vääryys tehtiin, mutta sentähden, että teidän ahkeruutenne meidän kohtaamme Jumalan edessä julkiseksi tulis. |
7:12 Sentähden
waicka minä teille kirjoitin/ nijn ei se ole cuitengan
sen tähden tapahtunut joca rickonut oli/ eikä sen tähden
jolle wäärys tehtin/ mutta sentähden/ että teidän
ahkeruden meidän cohtam Jumalan edes julkisexi tulis. |
7:13 Sentähden me olemme nyt lohdutetut. Mutta tämän
lohdutuksemme ohessa on meitä vielä paljoa enemmän
ilahuttanut Tiituksen ilo, sillä hänen henkensä on
saanut virvoitusta teiltä kaikilta. |
7:13 Sentähden me olemme saaneet lohdutuksen, että tekin olette lohdutetut. Mutta vielä enemmin iloitsimme me Tituksen ilosta; sillä hänen henkensä oli teiltä kaikilta virvoitettu. |
7:13 Sentähden me
olemma saanet lohdutuxen/ että tekin oletta lohdutetut.
Mutta wielä enämmin iloidzisimma me Tituxen ilosta:
Sillä hänen Hengens on teildä caikilda wirwotettu. |
7:14 Sillä jos olenkin jossakin kohden teitä hänelle
kehunut, en ole joutunut häpeään, vaan niinkuin kaikki,
mitä olemme teille puhuneet, on totta, niin on myös se,
mistä olemme teitä Tiitukselle kehuneet, osoittautunut
todeksi. |
7:14 Ja mitä minä hänen edessänsä teistä kerskannut olen, en minä sitä häpee; vaan niinkuin kaikki ovat todet, mitkä minä teille puhunut olen, niin on myös meidän kerskauksemme Tituksen edessä todeksi tullut. |
7:14 Ja mitä minä
hänen edesäns teistä kerscannut olen/ embä minä sitä
häpe/ waan nijncuin caicki owat todet/ cuin minä teille
puhunut olen: nijn on myös meidän kerscauxem Tituxen
edesä todexi tullut. |
7:15 Ja hänen sydämensä heltyy yhä enemmän teitä
kohtaan, kun hän muistelee kaikkien teidän
kuuliaisuuttanne, kuinka te pelolla ja vavistuksella
otitte hänet vastaan. |
7:15 Ja hänellä on sangen suuri sydämellinen halu teidän puoleenne, kuin hän kaikkein teidän kuuliaisuutenne muistaa, kuinka te pelvolla ja vavistuksella häntä otitte vastaan. |
7:15 Ja hänellä on
sangen suuri sydämelinen halu teidän puoleen/ cosca hän
caickein teidän cuuliaisuttan muista/ cuinga te pelgolla
ja wapistuxella händä wastan rupeisitta. |
7:16 Minä iloitsen, että kaikessa voin olla teistä
turvallisella mielellä. |
7:16 Minä siis iloitsen, että minä kaikissa asioissa teihin taidan luottaa. |
7:16 Minä iloidzen/
että minä caikisa asioisa teihin saan turwata. |
|
|
|