Ensimmäinen Samuelin kirja
596
hunajata, mutta ei kukaan vienyt
kättään suuhun, sillä kansa pel-
käsi valaa.
27 Mutta Joonatan ei ollut kuu-
lemassa, kun hänen isänsä van-
notti kansan; niin hän ojensi
sauvan, joka oli hänen kädes-
sään, pisti sen kärjen kennokak-
kuun ja vei sitten kätensä suu-
hunsa, ja silloin hänen silmänsä
kirkastuivat.
28 Mutta eräs mies väestä puh-
kesi puhumaan ja sanoi: Sinun
isäsi vannotti väen ja sanoi: 'Ki-
rottu olkoon se mies, joka tänä
päivänä syö mitään'. Ja väki oli
näännyksissä.
29 Joonatan vastasi: Isäni on
syössyt maan onnettomuuteen.
Katsokaa, kuinka minun silmäni
kirkastuivat, kun vähän maistoin
tätä hunajata.
30 Jos myös väki olisi tänä päi-
vänä saanut syödä vihollisiltaan
ottamaansa saalista, niin eikö-
hän filistealaisten tappio olisi ol-
lut vieläkin suurempi?
31 Ja he voittivat sinä päivänä
filistealaiset ja ajoivat heitä ta-
kaa Mikmaasta Aijaloniin asti; ja
väki oli kovin näännyksissä.
32 Sentähden väki syöksyi saa-
liin kimppuun ja otti lampaita,
raavaita ja vasikoita ja teurasti
niitä paljaan maan päällä; ja vä-
ki söi lihan verinensä.
33 Niin Saulille ilmoitettiin tämä:
Katso, väki tekee syntiä Herraa
vastaan, kun syö lihaa verinensä.
Hän sanoi: Te olette menetelleet
uskottomasti; vierittäkää nyt
tänne minun eteeni suuri kivi.
34 Ja Saul sanoi: Menkää väen
sekaan ja sanokaa heille: 'Tuo-
kaa jokainen härkänne ja lam-
paanne minun luokseni ja teu-
rastakaa ne täällä. Sitten syö-
kää; älkääkä tehkö syntiä Herraa
vastaan syömällä lihaa verinen-
sä.' Niin väestä jokainen silloin
yöllä toi omin käsin härkänsä ja
teurasti sen siellä.
35 Ja Saul rakensi alttarin Her-
ralle; tämä oli ensimmäinen alt-
tari, jonka hän Herralle rakensi.
36 Ja Saul sanoi: Lähtekäämme
tänä yönä filistealaisten jälkeen
ja ryöstäkäämme heitä, kunnes
aamu valkenee, ja älkäämme jät-
täkö heistä jäljelle ainoatakaan.
He vastasivat: Tee kaikki, mitä
hyväksi näet. Mutta pappi sanoi:
Astukaamme tänne Jumalan
eteen.
