Tobian kirja
2490
nauttinut, minä nousin kiiruusti
ja korjasin hänet suojaan, kun-
nes aurinko laskisi.
5. Sitten minä palasin takaisin ja
peseydyin ja söin leipäni mur-
heessa.
6. Ja mieleeni johtui Aamoksen
ennustus, kuinka hän sanoi:
»Teidän juhlanne muuttuvat
murheeksi ja kaikki teidän iloit-
semisenne valitusvirreksi».
7. Ja minä purskahdin itkuun.
Kun aurinko sitten oli laskenut,
niin minä menin ja kaivoin hau-
dan ja hautasin hänet.
8. Muta naapurit pilkkasivat mi-
nua ja sanoivat: »Nyt hän ei
enää pelkää, että hänet tapet-
taisiin tämän teon tähden; hä-
nen oli pakko paeta, ja katso,
nyt hän taas hautaa kuolleita!»
9. Samana yönä minä palasin
takaisin toimitettuani hautauksen.
Ja koska olin tullut saastaiseksi,
minä paneuduin nukkumaan pi-
han muurin viereen, ja kasvoni
olivat peittämättömät.
10. Mutta minä en tietänyt, että
muurissa oli varpusia. Ja silmieni
ollessa auki laskivat varpuset
lämmintä likaa minun silmiini; ja
silloin tuli silmiini valkeita pilkku-
ja, ja minä menin lääkäriin, mut-
ta lääkärit eivät voineet minua
auttaa. Mutta Akiakar elätti mi-
nua, kunnes hän meni Elymaik-
seen.
11. Ja vaimoni Hanna teki pal-
kasta naisten töitä.
12. ja lähetti ne sitten työnanta-
jilla, ja nämä maksoivat hänelle
palkan ja antoivat lisäksi vohlan.
13. Mutta kun hän tuli minun ty-
köni, niin se alkoi määkiä. Silloin
minä kysyin häneltä: »Mistä on
tämä vohla? Eihän se vain ole
varastettu? Anna se takaisin sen
omistajille, sillä ei ole luvallista
syödä varastettua.»
14. Hän vastasi:»Se on annettu
minulle lahjaksi, palkkani lisäksi».
Mutta minä en uskonut häntä,
vaan käskin antaa sen omistajille
takaisin, ja minä vihastuin hä-
neen. Silloin hän vastasi ja sanoi
minulle: »Missä ovat nyt sinun
almusi ja vanhurskaat tekosi?
Katso, nyt sen tietää, millainen
sinä olet.»
3 luku
Toobit ja Saara rukoilevat, ja
Jumala kuulee heidän rukouk-
