Viisauden kirja
2482
6. vaan heille näkyi ainoastaan
itsestänsä syttynyt tuli, täynnä
kauhua. Ja tyrmistyneinä tuosta
ennennäkemättömästä näystä,
he pitivät näkemäänsä kahta
kamalampana.
7. Taikakeinojen ilveily oli nyt
lyöty maahan, ja viisaudesta
kerskaaminen joutui surkeasti
häpeään.
8. Sillä ne, jotka olivat luvanneet
karkoittaa pelon ja säikähdyksen
sairaasta sielusta, sairastivat itse
naurettavaa arkamielisyyttä.
9. Silloinkin, kun ei ollut mitään
kauhistavaa heitä peljättämässä,
he kovin säikkyivät syöpäläisten
liikettä ja käärmeiden sihinää.
10. He olivat menehtyä pelosta
eivätkä tahtoneet edes katsella
ilmaa, jota pakoon ei missään
voida päästä.
11. Sillä pahuus todistaa olevan-
sa luonnostaan pelkuri, silloin
kun se saa rangaistuksensa, ja
omantunnon vaivaamana se aina
tekee vaikeat vielä vaikeammiksi.
12. Sillä pelko ei ole mitään
muuta kuin harkinnan tarjoamien
apukeinojen hylkäämistä.
13. Ja kun sisäinen luottamus
on liian heikko, on neuvotto-
muutta pidettävä pahempana
kuin sitä syytä, joka kärsimyksen
aiheuttaa.
14. Niin nämä tuona sinänsä
voimattomana yönä, joka oli tul-
lut heille voimattoman tuonelan
perukoilta, makasivat samaan
uneen vaipuneina,
15. milloin outojen kummitusnä-
kyjen ahdistamina, milloin epä-
toivon lamauttamina. Sillä äkilli-
nen ja odottamaton pelko oli
heidät vallannut.
16. Sitten jokainen, joka siellä
näin vaipui maahan, oli suljettu
kahleettomaan vankityrmään,
jossa häntä pidettiin vartioituna.
17. Olipa hän peltomies tai pai-
men tai päiväläinen, joka teki
työtä kedolla - jokaisen, jonka
pelko yllätti, täytyi alistua tuo-
hon välttämättömään pakkoon.
18. Sillä kaikki sidottiin samalla
pimeyden kahleella. Tuulen suhi-
na tai lintujen sulosointuinen
laulu tuuheissa lehvistöissä tai
voimakkaasti virtaavan veden ta-
sainen kohina
19. tai alassyöksyvien kallionloh-
kareiden hirmuinen ryske tai
hyppivien eläinten näkymätön
juoksu tai kiljuvain villipetojen
