Tobian kirja
2489
jos näin jonkun kansalaiseni
kuolleen ja viskatun Niiniven
muurin taakse, niin minä hauta-
sin hänet.
18. Ja jos kuningas Sennakerim,
palattuaan pakolaisena Juudeas-
ta, surmautti jonkin, niin minä
salaa hautasin hänet. Sillä hän
surmautti monta kiivaudessansa;
ja jos kuningas etsi heidän ruu-
miitaan, ei niitä löydetty.
19. Mutta muuan Niiniveen asu-
kas meni ja ilmiantoi kuninkaalle,
että minä niitä hautasin; silloin
minä lymysin. Ja kun sain tietää,
että minua etsittiin tapettavaksi,
niin minä peljästyin ja lähdin
pois.
20. Ja kaikki minun omaisuuteni
ryöstettiin, eikä minulle jätetty
mitään paitsi minun vaimoni
Hanna ja minun poikani Tobias.
21. Mutta ei ollut kulunut viittä-
kymmentä päivää, ennenkuin hä-
net murhasi kaksi hänen poi-
kaansa, jotka pakenivat Araratin
vuorille. Ja hänen poikansa Sa-
kerdon tuli kuninkaaksi hänen
jälkeensä, ja hän asetti Akiaka-
rin, Hanaelin pojan, minun vel-
jenpoikani, valtakuntansa kaikki-
en rahavarain hoitajaksi ja koko
hallinnon johtajaksi.
22. Ja Akiakar rukoili minun
puolestani, ja niin minä sain pa-
lata Niiniveen. Akiakar oli juo-
manlaskija ja sinetinvartija, val-
tiokansleri ja rahavarainhoitaja;
ja Sakerdon oli asettanut hänet
lähimmäksi mieheksensä. Ja hän
oli minun veljenpoikani.
2 luku
Toobit tulee sokeaksi. Hänen
vaimonsa soimaa häntä.
1. Kun minä olin palannut jäl-
leen kotiini ja saanut takaisin
vaimoni Hannan ja poikani Tobi-
aan, niin minä helluntaijuhlana,
joka on seitsemän viikon pyhä,
valmistin juhlapöydän ja asetuin
aterialle.
2. Nähdessäni nyt paljot ruuat
minä sanoin pojalleni: »mene, ja
jos löydät veljiemme joukosta
jonkun köyhän, joka ajattelee
Herraa, niin tuo hänet tänne;
katso, minä odotan sinua.»
3. Ja hän tuli takaisin ja sanoi:
»Isäni, muuan kansalaisemme on
kuristettu ja viruu torilla».
4. Ja ennenkuin olin mitään
