Joona
1752
3 luku
Joona saarnaa Niinivessä. Kansa
katuu ja saa armon.
1 Joonalle tuli toistamiseen tä-
mä Herran sana:
2 Nouse ja mene Niiniveen, sii-
hen suureen kaupunkiin, ja saar-
naa sille se saarna, minkä minä
sinulle puhun.
3 Niin Joona nousi ja meni Nii-
niveen Herran sanan mukaan. Ja
Niinive oli suuri kaupunki Juma-
lan edessä: kolme päivänmatkaa.
4 Ja Joona käveli kaupungissa
aluksi yhden päivänmatkan ja
saarnasi sanoen: Vielä neljä-
kymmentä päivää, ja Niinive hä-
vitetään.
5 Niin Niiniven miehet uskoivat
Jumalaan, kuuluttivat paaston ja
pukeutuivat säkkeihin, niin suuret
kuin pienet.
6 Ja kun tieto tästä tuli Niiniven
kuninkaalle, nousi hän valtais-
tuimeltaan, riisui yltään vaippan-
sa, verhoutui säkkiin ja istui tuh-
kaan.
7 Ja hän huudatti Niinivessä:
Kuninkaan ja hänen ylimystensä
määräys kuuluu: Älkööt ihmiset
älköötkä eläimet - raavaat ja
lampaat - maistako mitään, käy-
kö laitumella tai vettä juoko.
8 Verhoutukoot ihmiset ja eläi-
met säkkeihin, huutakoot väke-
västi Jumalaa ja kääntykööt it-
sekukin pois pahalta tieltänsä
sekä väkivallasta, mikä heidän
käsiänsä tahraa.
9 Ehkäpä Jumala jälleen katuu
ja kääntyy vihansa hehkusta, niin
ettemme huku.
10 Kun Jumala näki heidän te-
konsa, että he kääntyivät pois
pahalta tieltänsä, niin Jumala
katui sitä pahaa, minkä hän oli
sanonut tekevänsä heille, eikä
tehnyt sitä.
4 luku
Joona vihastuu ja saa Herralta
ojennuksen.
1 Mutta Joona pahastui tästä
kovin, ja hän vihastui.
2 Ja hän rukoili Herraa ja sanoi:
Voi Herra! Enkö minä sitä sano-
nut, kun olin vielä omassa
maassani? Siksihän minä ehätin
pakenemaan Tarsiiseen. Sillä mi-
nä tiesin, että sinä olet armah-
