Aamos
1742
on oleva pimeys, eikä valkeus -
19 ikäänkuin jos joku pakenisi
leijonaa ja häntä kohtaisi karhu,
tahi joku tulisi kotiin ja nojaisi
kätensä seinään ja häntä pistäisi
käärme.
20 Eikö Herran päivä ole pime-
ys, eikä valkeus, eikö se ole
synkeys, jossa ei valoa ole?
21 Minä vihaan, minä halveksin
teidän juhlianne enkä mielisty
teidän juhlakokouksiinne.
22 Sillä vaikka te tuotte minulle
polttouhreja ja ruokauhrejanne,
eivät ne minulle kelpaa, enkä
minä katso teidän yhteysuhrien-
ne, syöttövasikkainne, puoleen.
23 Vie pois minun edestäni virt-
tesi pauhina, en tahdo kuulla si-
nun harppujesi soittoa.
24 Mutta oikeus virratkoon kuin
vesi ja vanhurskaus niinkuin eh-
tymätön puro.
25 Toitteko te teurasuhreja ja
ruokauhreja minulle erämaassa
neljänäkymmenenä vuotena, te
Israelin heimo?
26 Te olette kantaneet kunin-
gastanne Sikkutia ja Kijjunin-
kuvianne, tähtijumalaanne, sitä,
jonka te olette itsellenne teh-
neet.
27 Sentähden minä vien teidät
pakkosiirtolaisuuteen tuolle puo-
lelle Damaskon, sanoo Herra.
Jumala Sebaot on hänen nimen-
sä.
6 luku
Kansan jumalattomuus ja sen
tuomio.
1 Voi suruttomia Siionissa, huo-
lettomia Samarian vuorella, kan-
soista ensimmäisen ylimyksiä,
joiden tykö Israelin heimo tulee!
2 Menkää Kalneen ja katsokaa,
sieltä kulkekaa Suureen Hamatiin
ja käykää filistealaisten Gatiin:
ovatko ne paremmat kuin nämä
valtakunnat, onko niiden alue
suurempi kuin teidän alueenne?
3 Voi teitä, jotka lykkäätte kau-
as pahan päivän, mutta vedätte
luoksenne väkivallan, valtais-
tuimelle istumaan;
4 jotka makaatte norsunluusoh-
villa ja venytte leposijoillanne,
syötte karitsoita laumasta ja va-
sikoita navetasta;
5 jotka sepustatte lauluja har-
pulla säestäen ja sommittelette
soittimia kuin mikäkin Daavid;
