Joona
1750
2 Nouse, mene Niiniveen, siihen
suureen kaupunkiin, ja saarnaa
sitä vastaan; sillä heidän pahuu-
tensa on noussut minun kasvo-
jeni eteen.
3 Mutta Joona nousi paetaksen-
sa Tarsiiseen Herran kasvojen
edestä ja meni alas Jaafoon ja
löysi laivan, joka oli lähtevä Tar-
siiseen. Ja hän suoritti laivamak-
sun ja astui siihen mennäkseen
heidän kanssansa Tarsiiseen,
pois Herran kasvojen edestä.
4 Mutta Herra heitti suuren tuu-
len merelle, niin että merellä
nousi suuri myrsky ja laiva oli
särkymäisillään.
5 Niin merimiehet pelkäsivät ja
huusivat avuksi itsekukin juma-
laansa. Ja he heittivät mereen
tavarat, mitä laivassa oli, keven-
tääkseen sitä. Mutta Joona oli
mennyt alas laivan pohjalle ja
pannut maata, ja hän nukkui
raskaasti.
6 Niin laivuri tuli hänen luoksen-
sa ja sanoi hänelle: Mitäs nukut?
Nouse ja huuda jumalaasi. Ehkä-
pä se jumala muistaa meitä, niin
ettemme huku.
7 Ja he sanoivat toisillensa: Tul-
kaa, heittäkäämme arpaa, saa-
daksemme tietää, kenen tähden
tämä onnettomuus on meille tul-
lut. Mutta kun he heittivät arpaa,
lankesi arpa Joonalle.
8 Niin he sanoivat hänelle: Ilmoi-
ta meille, kenen tähden tämä
onnettomuus on meille tullut.
Mikä on toimesi ja mistä tulet?
Mikä on sinun maasi ja mistä
kansasta olet?
9 Hän vastasi heille: Minä olen
heprealainen, ja minä pelkään
Herraa, taivaan Jumalaa, joka
on tehnyt meren ja kuivan
maan.
10 Niin miehet peljästyivät suu-
resti ja sanoivat hänelle: Miksi
olet tehnyt näin? Sillä miehet
tiesivät, että hän oli pakenemas-
sa Herran kasvojen edestä; hän
oli näet ilmaissut sen heille.
11 He sanoivat hänelle: Mitä on
meidän tehtävä sinulle, että meri
tulisi meille tyveneksi? Sillä meri
myrskysi myrskyämistänsä.
12 Hän vastasi heille: Ottakaa
minut ja heittäkää minut mereen,
niin meri teille tyventyy. Sillä mi-
nä tiedän, että tämä suuri myrs-
ky on tullut teille minun tähteni.
13 Miehet soutivat päästäkseen
jälleen kuivalle maalle, mutta ei-
