Joona
1751
vät voineet, sillä meri myrskysi
vastaan myrskyämistänsä.
14 Ja he huusivat Herraa ja sa-
noivat: Voi, Herra, älä anna
meidän hukkua tämän miehen
hengen tähden äläkä lue syyk-
semme viatonta verta, sillä sinä,
Herra, teet, niinkuin sinulle otol-
lista on.
15 Sitten he ottivat Joonan ja
heittivät hänet mereen, ja meri
asettui raivostansa.
16 Ja miehet pelkäsivät suuresti
Herraa, uhrasivat Herralle teu-
rasuhrin ja tekivät lupauksia.
2 luku
Kala nielaisee Joonan. Hän ru-
koilee ja pelastuu.
1 Mutta Herra toimitti suuren
kalan nielaisemaan Joonan. Ja
Joona oli kalan sisässä kolme
päivää ja kolme yötä.
2 Ja Joona rukoili Herraa, Ju-
malaansa, kalan sisässä
3 ja sanoi: Minä huusin ahdis-
tuksessani Herraa, ja hän vastasi
minulle. Tuonelan kohdussa minä
huusin apua, ja sinä kuulit mi-
nun ääneni.
4 Sinä syöksit minut syvyyteen,
merten sydämeen, ja virta ympä-
röitsi minut, kaikki sinun kuohusi
ja aaltosi vyöryivät minun ylitse-
ni.
5 Minä ajattelin: Olen karkoitettu
pois sinun silmiesi edestä. Kui-
tenkin minä saan vielä katsella
sinun pyhää temppeliäsi.
6 Vedet piirittivät minut aina sie-
luun asti, syvyys ympäröitsi mi-
nut, kaisla kietoutui päähäni.
7 Minä vajosin alas vuorten pe-
rustuksiin asti, maan salvat sul-
keutuivat minun ylitseni iankaik-
kisesti. Mutta sinä nostit minun
henkeni ylös haudasta, Herra,
minun Jumalani.
8 Kun sieluni nääntyi minussa,
minä muistin Herraa, ja minun
rukoukseni tuli sinun tykösi, si-
nun pyhään temppeliisi.
9 Ne, jotka kunnioittavat vääriä
jumalia, hylkäävät armonantajan-
sa.
10 Mutta minä tahdon uhrata
sinulle kiitoksen kaikuessa. Mitä
olen luvannut, sen minä täytän.
Herrassa on pelastus.
11 Sitten Herra käski kalaa, ja
se oksensi Joonan kuivalle
maalle.
