Jesaja
1340
ja huone täyttyi savulla.
5 Niin minä sanoin: Voi minua!
Minä hukun, sillä minulla on
saastaiset huulet, ja minä asun
kansan keskellä, jolla on saas-
taiset huulet; sillä minun silmäni
ovat nähneet kuninkaan, Herran
Sebaotin.
6 Silloin lensi minun luokseni
yksi serafeista, kädessään heh-
kuva kivi, jonka hän oli pihdeillä
ottanut alttarilta,
7 ja kosketti sillä minun suutani
sanoen: Katso, tämä on kosket-
tanut sinun huuliasi; niin on si-
nun velkasi poistettu ja syntisi
sovitettu.
8 Ja minä kuulin Herran äänen
sanovan: Kenenkä minä lähetän?
Kuka menee meidän puolestam-
me? Minä sanoin: Katso, tässä
minä olen, lähetä minut.
9 Niin hän sanoi: Mene ja sano
tälle kansalle: 'Kuulemalla kuul-
kaa, älkääkä ymmärtäkö, näke-
mällä nähkää, älkääkä käsittäkö.'
10 Paaduta tämän kansan sy-
dän, koveta sen korvat, sokaise
sen silmät, ettei se näkisi silmil-
lään, ei kuulisi korvillaan, ei
ymmärtäisi sydämellään eikä
kääntyisi ja parannetuksi tulisi.
11 Mutta minä sanoin: Kuinka
kauaksi aikaa, Herra? Hän vas-
tasi: Siihen asti, kunnes kaupun-
git tulevat autioiksi, asumatto-
miksi, ja talot tyhjiksi ihmisistä ja
pellot on hävitetty erämaaksi;
12 kunnes Herra on karkoittanut
ihmiset kauas ja suuri autius tul-
lut keskelle maata.
13 Ja jos siellä on jäljellä kym-
menes osa, niin hävitetään vielä
sekin. Mutta niinkuin tammesta
ja rautatammesta jää kaadetta-
essa kanto, niin siitäkin: se kan-
to on pyhä siemen.
7 luku
Rohkaisu – ja varoitussanoja ku-
ningas Aahaalle. Aahaan epäus-
ko; Immanuel – merkki. Juudan
hävitys.
1 Aahaan, Jootamin pojan, Ussi-
an pojanpojan, Juudan kunin-
kaan, aikana lähtivät Resin,
Aramin kuningas, ja Pekah, Re-
maljan poika, Israelin kuningas,
sotimaan Jerusalemia vastaan,
mutta he eivät voineet valloittaa
sitä.
2 Ja kun Daavidin huoneelle il-
