TOINEN AIKAKIRJA
998
4. Mutta heidän lapsiansa ei
hän tappanut; sillä näin on kir-
joitettu laissa Moseksen raama-
tussa, jossa Herra kieltää, sa-
noen: ei tule isäin kuolla lasten
edestä, eikä lasten isäin edestä;
mutta jokaisen pitää kuoleman
syntinsä tähden.
5. Ja Amatsia kokosi Juudan ja
asetti heidät isäinsä huoneen
jälkeen, tuhanten ja satain
päämiehet koko Juudassa ja
Benjaminissa, ja luki kahden-
kymmenen vuotiset ja sitä van-
hemmat*, ja löysi heitä kolme-
sataa tuhatta valittua, jotka oli-
vat kelvolliset sotaan, kanta-
maan keihästä ja kilpeä.
6. Hän palkkasi myös Israelista
satatuhatta vahvaa sotamiestä
sadalla leiviskällä hopiaa.
7. Niin tuli Jumalan mies hänen
tykönsä ja sanoi: kuningas, älä
salli Israelin sotajoukon tulla
kanssas; sillä ei Herra ole Is-
raelin kanssa, eikä kaikkein
Ephraimin lasten kanssa.
8. Sillä jos sinä tulet osoitta-
maan sinun rohkeuttas sodassa,
niin Jumala antaa sinun kaatua
vihamiestes eteen; sillä Jumalal-
la on voima auttaa ja langet-
taa.
9. Amatsia sanoi Jumalan mie-
helle: mitäs sadan leiviskän
kanssa tehdään, jotka minä Is-
raelin sotamiehille annoin? Ju-
malan mies sanoi: Herralla on
varaa antaa sinulle paljon
enemmän kuin se on.
10. Niin eroitti Amatsia ne so-
tamiehet tyköänsä, jotka Eph-
raimista olivat hänen tykönsä
tulleet, menemään siallensa.
Niin he närkästyivät sangen
suuresti Juudan päälle ja meni-
vät kotiansa vihoissansa.
11. Ja Amatsia tuli rohkiaksi ja
johdatti kansansa ulos, ja meni
Suolalaaksoon, ja löi siellä Sei-
rin lapsista kymmenentuhatta.
12. Ja Juudan lapset veivät
pois elävältä vankina kymme-
nentuhatta, ja veivät heidät kal-
lion kukkulalle ja sysäsivät hei-
dät kukkulalta maahan, niin et-
tä he kaikki musertuivat liivaksi.
13. Mutta sotamiehet, jotka
Amatsia oli antanut mennä ta-
kaisin, niin ettei ne hänen
kanssansa päässeet menemään
sotaan, hajoittivat itsensä Juu-
dan kaupunkeihin Samariasta
Bethoroniin asti, ja löivät heistä
