ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
7
män: kirottu olkoon maa sinun
tähtes; surulla pitää sinun elät-
tämän itses hänestä kaiken elin-
aikas.
18. Orjantappuroita ja ohdakkei-
ta pitää hänen kasvaman, ja si-
nun pitää maan ruohoja syömän.
19. Sinun otsas hiessä pitää si-
nun syömän leipää*, siihen asti
kuin sinä maaksi jällensä tulet,
ettäs siitä otettu olet: sillä sinä
olet maa, ja maaksi pitää sinun
jällensä tuleman.
20. V. Ja Adam kutsui emäntän-
sä nimen Heva, että hän on
kaikkein elävitten äiti.
21. Ja Herra Jumala teki Ada-
mille ja hänen emännällensä na-
hoista hameet, ja puetti heidän
yllensä.
22. Ja Herra Jumala sanoi: kat-
so, Adam on ollut niin kuin yksi
meistä, tietäen hyvän ja pahan;
mutta nyt ettei hän ojentaisi
kättänsä, ja ottaisi myös elämän
puusta, söisi ja eläisi ijankaikki-
sesti:
23. Niin Herra Jumala johdatti
hänen ulos Edenin Paradisista
maata viljelemään, josta hän
otettu oli.
24. Ja ajoi Adamin ulos, ja pani
idän puolelle Edenin Paradisia
Kerubimin paljaalla, lyöväisellä
miekalla elämän puun tietä var-
tioitsemaan.
4. Luku.
I. Kain ja Habel syntyvät ja uh-
raavat. II. Kain tappaa Habelin,
kirotaan ja pakenee. III. Kainin
lapset ja Lamekin naiminen. IV.
Set ja Enos syntyvät.
1. Ja Adam tunsi emäntänsä
Hevan, ja hän tuli raskaaksi, ja
synnytti Kainin, ja sanoi: minulla
on mies Herra.
2. Ja taas hän synnytti hänen
veljensä Habelin. Ja Habel tuli
lampuriksi , mutta Kain pelto-
mieheksi.
3. Ja tapahtui muutamain päi-
väin perästä, että Kain uhrasi
Herralle lahjan maan hedelmistä.
4. Ja Habel myös uhrasi lau-
mansa esikoisista, ja heidän li-
havuudestansa. Ja Herra katsoi
(leppyisesti) Habelin ja hänen
uhrinsa puoleen.
5. Mutta Kainin ja hänen uhrinsa
puoleen ei hän (leppyisesti) kat-
sonut*: silloin Kain vihastui san-
