ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
5
hänen tykönänsä oleman pitää.
19. Koska Herra Jumala oli teh-
nyt maasta kaikkinaiset eläimet
kedolle, ja kaikkinaiset taivaan
linnut, toi hän ne Adamin eteen,
että hän näkis, kuinka hän ne
nimittäis: sillä niinkuin Adam
kaikkinaiset eläimet nimitti, niin
ne kutsutaan.
20. Ja Adam antoi kullekin kar-
jalle, ja taivaan linnuille, ja eläi-
mille maan päällä heidän nimen-
sä. Mutta Adamille ei löytty
apua, joka hänen tykönänsä oli-
si.
21. V. Ja Herra Jumala pani
raskaan unen Adamiin, ja kuin
hän nukkui, otti hän yhden hä-
nen kylkiluistansa, ja täytti sen
paikan lihalla.
22. Ja Herra Jumala rakensi
vaimon siitä kylkiluusta, jonka
hän Adamista otti, ja toi sen
hänen eteensä.
23. Niin sanoi Adam: tämä on
nyt luu minun luistani, ja liha
minun lihastani: se pitää kutsut-
taman miehiseksi, sillä hän on
otettu miehestä.
24. Sentähden pitää miehen luo-
puman isästänsä ja äidistänsä,
ja vaimoonsa sidottu oleman, ja
tulevat yhdeksi lihaksi.
25. Ja he olivat molemmat alas-
ti, Adam ja hänen emäntänsä, ja
ei hävenneet.
3. Luku.
I. Heva ja Adam lankeevat, ja
pakenevat Jumalaa. II. Jumala
kutsuu ja kuultelee heitä. III.
Kärme kirotaan ja Kristus luva-
taan. IV. Hevan ja Adamin ruu-
miillinen rangaistus. V. Adam ja
Heva saavat vaatteet ja ajetaan
ulos Paradisista.
1. Ja kärme oli kavalin kaikkia
eläimiä maan päällä, jotka Herra
Jumala tehnyt oli, ja se sanoi
vaimolle: sanoiko Jumala, älkäät
syökö kaikkinaisista puista Para-
disissa?
2. Niin vaimo sanoi kärmeelle:
me syömme niiden puiden he-
delmistä, jotka ovat Paradisissa;
3. Mutta sen puun hedelmästä,
joka on keskellä Paradisia, on
Jumala sanonut: älkäät syökö
siitä, ja älkäät ruvetko siihen,
ettette kuolis.
4. Niin kärme sanoi vaimolle: ei
suinkaan pidä teidän kuolemalla
