ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
6
kuoleman.
5. Vaan Jumala tietää, että jona
päivänä te syötte siitä, aukene-
vat teidän silmänne, ja te tulette
niinkuin Jumala, tietämään hyvän
ja pahan.
6. Ja vaimo näki siitä puusta
olevan hyvän syödä, ja että se
oli ihana nähdä ja suloinen puu
antamaan ymmärryksen: ja otti
sen hedelmästä ja söi, ja antoi
miehellensä siitä, ja hän söi.
7. Silloin aukenivat molempain
heidän silmänsä, ja äkkäsivät,
että he olivat alasti; ja sitoivat
yhteen fikunalehtiä, ja tekivät
heillensä peitteitä.
8. Ja he kuulivat Herran Juma-
lan äänen, joka käyskenteli Pa-
radisissa, kuin päivä viileäksi tuli.
Ja Adam lymyi emäntinensä
Herran Jumalan kasvoin edestä
puiden sekaan Paradisissa.
9. II. Ja Herra Jumala kutsui
Adamin, ja sanoi hänelle: Kussas
olet?
10. Ja hän sanoi: minä kuulin
sinun äänes Paradisissa, ja pel-
käsin: sillä minä olen alasti, ja
sentähden minä lymyin.
11. Ja hän sanoi: kuka sinulle
ilmoitti, ettäs alasti olet? Etkös
syönyt siitä puusta, josta minä
sinua haastoin syömästä?
12. Niin sanoi Adam: vaimo, jon-
kas annoit minulle, antoi minulle
siitä puusta, ja minä söin.
13. Silloin sanoi Herra Jumala
vaimolle: miksis sen teit? Ja
vaimo sanoi: kärme petti minut,
ja minä söin.
14. III. Ja Herra Jumala sanoi
kärmeelle: ettäs tämän teit, ki-
rottu ole sinä kaikesta karjasta,
ja kaikista eläimistä maalla: si-
nun pitää käymän vatsallas, ja
syömän maata kaiken elinaikas.
15. Ja minä panen vainon sinun
ja vaimon välille, ja sinun sie-
menes ja hänen siemenensä vä-
lille; sen pitää rikki polkemaan
sinun pääs*, ja sinä olet pistävä
häntä kantapäähän.
16. IV. Ja vaimolle sanoi hän:
Minä saatan sinulle paljon tus-
kaa, koskas raskaaksi tulet: si-
nun pitää synnyttämän lapsia ki-
vulla, ja sinun tahtos pitää mie-
hes alle annettu oleman, ja hä-
nen pitää vallitseman sinua.
17. Ja Adamille sanoi hän: ettäs
kuulit emäntäs ääntä, ja söit
puusta, josta minä kielsin sinua,
sanoen: ei sinun pidä siitä syö-
