NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA
333
minun korvaini kuullen puhuitte:
29. Teidän ruumiinne pitää lan-
keeman tässä korvessa ja kaikki
teidän luettunne, jotka luettiin
kahdenkymmenen vuotisista ja
sen ylitse, jotka napisitte minua
vastaan.
30. Ei teidän pidä tuleman siihen
maahan, jonka ylitse minä käteni
nostin, salliakseni teidän siellä
asua, paitsi Kalebia Jephunnen
poikaa, ja Josuaa Nunin poikaa.
31. Vaan teidän lapsenne, jotka
te sanoitte tulevan saaliiksi, mi-
nä sinne johdatan, että he tunti-
sivat sen maan, jonka te hyl-
käsitte.
32. Mutta te ja teidän ruumiinne
pitää lankeeman tässä korvessa;
33. Ja teidän lapsenne pitää
oleman paimenina tässä korves-
sa, neljäkymmentä ajastaikaa,
kantaen teidän huoruuttanne,
siihenasti että ruumiinne kuluvat
korvessa.
34. Niiden neljänkymmenen päi-
väluvun jälkeen, joina te maan
vaonneet olette, aina ajastaika
päivästä pitää luettaman, että
teidän pitää kantaman pahat te-
konne neljäkymmentä ajastai-
kaa*, että te ymmärtäisitte mi-
nun pois luopumiseni.
35. Minä Herra olen sen puhu-
nut, sen minä myös teen kaikel-
le tälle pahalle joukolle, joka on
itsensä asettanut minua vastaan:
tässä korvessa pitää heidän ku-
luman ja siinä kuoleman.
36. IV. Ja ne miehet, jotka Mo-
ses lähetti maata vakoomaan ja
palasivat, saattaen kaiken kan-
san napisemaan häntä vastaan,
ja olivat tuottaneet pahan sa-
noman maasta,
37. Ne miehet kuolivat Herran
rangaistuksesta, jotka toivat pa-
han sanoman maasta,
38. Mutta Josua Nunin poika ja
Kaleb Jephunnen poika jäivät
elämään kaikista niistä miehistä,
jotka menneet olivat maata va-
koomaan.
39. V. Ja Moses puhui kaikki
nämät sanat kaikille Israelin lap-
sille: silloin kansa murehti suu-
resti.
40. Ja he nousivat varhain huo-
meneltain ja menivät vuoren
kukkulalle, ja sanoivat: katso,
tässä me olemme, ja menemme
siihen paikkaan, josta Herra on
puhunut; sillä me olemme syntiä
tehneet.
