NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA
332
edellänsä, päivällä pilven pat-
saassa ja yöllä tulen patsaassa;
15. Jos sinä tapat tämän kan-
san, niinkuin yhden miehen, niin
pakanat, jotka sanoman sinusta
kuulleet ovat, puhuvat ja sano-
vat:
16. Ei Herra voinut johdattaa tä-
tä kansaa siihen maahan, jonka
hän heille vannoi; sentähden on
hän heidät surmannut korvessa.
17. Nyt siis enentäkään Herra
voimansa, niinkuin sinä puhunut
olet, sanoen:
18. Herra on pitkämielinen ja
sangen laupias, ja antaa anteek-
si vääryydet ja rikokset*, ja ei
yhtään viallista pidä viatoinna,
mutta kostaa isäin vääryydet
lapsille kolmanteen ja neljänteen
polveen+.
19. Niin ole armollinen tämän
kansan rikokselle, sinun suuresta
laupiudestas, niinkuin sinä tälle
kansalle annoit anteeksi hamas-
ta Egyptistä tähän asti.
20. Ja Herra sanoi: minä annoin
sen heille anteeksi, sinun sanas
jälkeen.
21. III. Mutta niin totta kuin minä
elän, niin koko maailma täyte-
tään Herran kunnialla.
22. Sillä kaikki miehet, jotka nä-
kivät minun kunniani ja ihmeeni,
jotka minä tein Egyptissä ja kor-
vessa, ja nyt kymmenen kertaa
ovat minua kiusanneet, eikä
kuulleet minun ääntäni:
23. Ei heidän pidä näkemän sitä
maata, jonka minä heidän isil-
lensä vannoin, eikä yksikään, jo-
ka minua pilkannut on, pidä nä-
kemän sitä.
24. Vaan palveliani Kalebin, että
toinen henki on hänen kanssan-
sa ja hän uskollisesti seurasi
minua, vien minä siihen maahan,
jossa hän ennen oli, ja hänen
siemenensä pitää sen perimän.
25. Nyt siis että Amalekilaiset ja
Kanaanealaiset väjyvät laaksois-
sa*, niin palatkaat huomenna ja
matkustakaat korpeen, Punaisen
meren tietä myöten.
26. Ja Herra puhui Mosekselle ja
Aaronille, sanoen:
27. Kuinka kauvan tämä paha
joukko napisee minua vastaan?
Sillä minä kuulin Israelin lasten
napinan, jolla he minua vastaan
napisivat.
28. Sentähden sano heille: niin
totta kuin minä elän, sanoo Her-
ra, minä teen teille, niinkuin te
