P. JOHANNEKSEN ILMESTYS
2580
ettei kenkään enempi heidän ka-
lujansa osta:
12. Kulta- ja hopiakaluja, ja kal-
liita kiviä ja päärlyjä, ja kalliita
liinavaatteita, ja purpuraa ja silk-
kiä, ja tulipunaista, ja kaikkinai-
sia kalliita puita, ja kaikkinaisia
astioita elephantin luista, ja
kaikkinaisia astioita kalleimmista
puista, ja vaskesta, ja raudasta,
ja marmorista,
13. Ja kanelia ja hyvänhajullisia,
ja voidetta, ja pyhää savua, ja
viinaa, ja öljyä, ja sämpyliä, ja
nisuja, ja karjaa, lampaita ja he-
vosia, rattaita, ja orjia (a) ja ih-
misten sieluja.
14. Ja hedelmät, joita sinun sie-
lus himoitsee, ovat sinulta paen-
neet pois, ja kaikki, jotka lihavat
ja kauniit olivat, ne ovat sinusta
oljenneet pois, ja ei sinun pidä
niitä enää löytämän.
15. Näiden kaluin kauppamiehet,
jotka hänestä rikastuneet ovat,
pitää taampana seisoman hänen
vaivansa pelvon tähden, itkemän
ja murehtiman.
16. Ja sanoman: voi, voi suurta
kaupunkia! joka puetettu oli kal-
liilla liinalla ja purpuralla, ja tuli-
punaisella, ja kullalla yltäkullattu,
ja kalliilla kivillä, ja päärlyillä;
yhdellä hetkellä ovat senkaltaiset
rikkaudet hävitetyt.
17. Ja kaikki haahdenhaltiat, ja
kaikki haaksiväki, jotka laivoissa
asuvat, ja merimiehet*, ja jotka
merellä vaeltavat, seisoivat
taampana,
18. Ja huusivat, kuin he savun
hänen palostansa näkivät*, ja
sanoivat: kuka on tämän suuren
kaupungin verta+?
19. Ja he heittivät multaa päit-
tensä päälle*, huusivat, itkivät ja
murehtivat, sanoen: voi, voi
suurta kaupunkia! jossa kaikki
rikastuneet ovat, joilla laivat me-
ressä olivat, hänen kalliista ka-
luistansa; yhdellä hetkellä on
hän hävitetty.
20. IV. Ihastu, taivas*, hänestä,
ja te pyhät apostolit ja prophe-
tat! sillä Jumala tuomitsee tei-
dän tuomionne hänen päällen-
sä+.
21. Ja yksi väkevä enkeli nosti
ison kiven, niinkuin myllynkiven,
ja heitti sen mereen ja sanoi:
näin äkisti pitää suuri kaupunki
Babylon heitettämän pois*, ja ei
häntä pidä enempi löydettämän.
22. Ja kanteleiden soittajain ja
