P. JOHANNEKSEN ILMESTYS
2570
kö ja hänen istuimensa tykö.
6. Ja vaimo pakeni korpeen,
kussa hänelle oli sia Jumalalta
valmistettu, siinä ruokittaa tu-
hannen kaksisataa ja kuusikym-
mentä päivää.
7. II. Ja (suuri) sota tapahtui tai-
vaassa: Mikael ja hänen enkelin-
sä sotivat lohikärmeen kanssa,
ja lohikärme soti ja hänen enke-
linsä.
8. Ja ei he voittaneet, eikä hei-
dän siaansa enää löydetty tai-
vaassa.
9. Ja suuri lohikärme, vanha ma-
to, joka perkeleeksi ja saatanak-
si kutsutaan, heitettiin ulos*, jo-
ka koko maan piirin viettelee+,
hän heitettiin maan päälle, ja
hänen enkelinsä myös hänen
kanssansa heitettiin sinne.
10. Ja minä kuulin suuren äänen
taivaassa sanovan: nyt on au-
tuus, ja voima, ja valtakunta, ja
väki meidän Jumalamme, ja val-
ta hänen Kristuksensa*: että
meidän veljiemme päällekantaja+
on heitetty ulos, joka heidän
päällensä yötä ja päivää Juma-
lan edessä kantoi.
11. Ja he ovat hänen voitta-
neet* Karitsan veren kautta, ja
heidän todistuksensa sanan
kautta; ja ei he henkeänsä kuo-
lemaan asti rakastaneet.
12. Sentähden te, taivaat, iloit-
kaat*, ja jotka niissä asutte.
Voi+ maan ja meren asuvia! sillä
perkele astuu alas teidän tykön-
ne, pitäin suurta vihaa, tietäen
itsellänsä vähän aikaa olevan.
13. III. Ja kuin lohikärme näki
itsensä maahan heitetyksi, vai-
nosi hän vaimoa, joka pojan
synnytti.
14. Ja vaimolle annettiin kaksi
suuren kotkan siipeä, että hän
olis korpeen siaansa lentänyt,
kussa hän elätetään ajan, ja
kaksi aikaa, ja puolen aikaa*,
kärmeen kasvoin edestä.
15. Ja kärme puuskasi vaimon
jälkeen suustansa vettä niinkuin
kosken, upottaaksensa häntä.
16. Mutta maa autti vaimoa, ja
maa avasi suunsa, ja särpi ve-
den, jonka lohikärme suustansa
puuskannut oli.
17. Ja lohikärme vihastui vaimon
päälle, ja meni sotimaan muiden
kanssa hänen siemenestänsä,
jotka Jumalan käskyt kätkevät ja
Jesuksen Kristuksen todistuksen
pitävät.
