P. JOHANNEKSEN ILMESTYS
2585
taivas ja ensimäinen maa katosi,
ja ei meri silleen ole.
2. Ja minä Johannes näin pyhän
kaupungin, uuden Jerusalemin,
astuvan alas taivaasta*, Jumalal-
ta+ valmistetun, niinkuin mor-
siamen kaunistetun hänen mie-
hellensä§.
3. Ja kuulin suuren äänen tai-
vaasta sanovan: katso Jumalan
maja* ihmisten seassa, ja hän
on asuva heidän kanssansa, ja
he tulevat hänen kansaksensa,
ja itse Jumala on oleva heidän
kanssansa ja heidän Jumalansa.
4. Ja Jumala on pyyhkivä pois
kaikki kyyneleet heidän silmis-
tänsä, ja ei kuolemaa pidä sil-
leen oleman, eikä itkua, eikä
parkua, eikä kipua pidä silleen
oleman*; sillä ne entiset pois-
menivät.
5. Ja se, joka istuimella istui,
sanoi: katso, minä uudistan
kaikki*. Ja sanoi minulle: kirjoita!
sillä nämät sanat ovat totiset ja
vahvat+.
6. Ja hän sanoi minulle: Se on
tapahtunut. Minä olen A ja O,
alku ja loppu*. Minä annan ja-
noovalle elämän veden lähtees-
tä+ lahjaksi§.
7. Joka voittaa, sen pitää kaikki
nämät perimän, ja minä olen
hänen Jumalansa, ja hänen pi-
tää oleman minun poikani.
8. Mutta pelkureille ja uskotto-
mille, ja hirmuisille, ja murhaajil-
le, ja salavuoteisille, ja velhoille,
ja epäjumalisille, ja kaikille valeh-
telioille* pitää osa oleman siinä
järvessä, joka tulesta ja tulikives-
tä palaa, joka on toinen kuole-
ma+.
9. II. Ja minun tyköni tuli yksi
seitsemästä enkelistä, joilla oli
seitsemän maljaa täynnä seitsen-
tä viimeistä vitsausta*, ja puhui
minun kanssani, sanoen: tule,
minä osoitan sinulle morsiamen,
Karitsan emännän+.
10. Ja hän vei minun hengessä
suurelle ja korkialle vuorelle, ja
osoitti minulle suuren kaupungin,
pyhän Jerusalemin*, astuvan
alas taivaasta Jumalalta,
11. Jolla oli Jumalan kirkkaus; ja
sen valkeus oli kaikkein kalleim-
man kiven muotoinen, niinkuin
kirkas jaspis.
12. Ja hänellä oli suuri ja korkia
muuri, jolla oli kaksitoistakym-
mentä porttia, ja porteissa kaksi-
toistakymmentä enkeliä, ja nimet
