P. JOHANNEKSEN ILMESTYS
2577
kolmeksi osaksi, ja pakanain
kaupungit lankesivat; ja se suuri
Babylon muistettiin Jumalan
edessä*, että hän antais hänelle
juoma-astian hirmuisen vihansa
viinasta+;
20. Ja kaikki luodot pakenivat,
ja ei vuoria löydetty;
21. Ja suuri rae* niinkuin leivis-
kän paino lankesi alas taivaasta
ihmisten päälle. Ja ihmiset pilk-
kasivat Jumalaa rakeen vitsauk-
sen tähden, sillä sen vitsaus oli
sangen suuri.
17. Luku.
I. Enkeli näyttää Johannekselle
suuren porton, joka pedon pääl-
lä istuu; II. Selittää mitä peto ja
portto ovat.
I. Ja tuli yksi seitsemästä enke-
listä, joilla seitsemän maljaa oli,
ja puhui minun kanssani ja sanoi
minulle: tule, minä osoitan sinul-
le sen suuren porton* tuomion,
joka paljoin vetten päällä istuu,
2. Jonka kanssa maan kuninkaat
huorin tehneet ovat, ja ne, jotka
maan päällä asuvat, ovat hänen
huoruutensa viinasta juopuneet.
3. Ja hän vei minun hengessä
korpeen. Ja minä näin vaimon
istuvan verenkarvaisen pedon
päällä, täynnänsä pilkkanimiä*,
jolla oli seitsemän päätä ja
kymmenen sarvea.
4. Ja vaimo oli vaatetettu purpu-
ralla ja verenkarvaisella, ja oli
kullalla kullattu, ja kalliilla kivillä
ja päärlyillä*, ja piti kädessänsä
kultaisen maljan, täynnä kauhis-
tuksia ja hänen huoruutensa
riettautta.
5. Ja hänen otsassansa oli nimi
kirjoitettu: salaus*: suuri Babylon,
huoruuden ja maan kauhistuksen
äiti.
6. Ja minä näin vaimon juopu-
neena pyhäin ja Jesuksen todis-
tajain verestä*; ja minä ihmette-
lin suuresti, kuin minä sen näin.
7. II. Ja enkeli sanoi minulle:
miksis ihmettelet? Minä sanon
sinulle vaimon salaisuuden ja
pedon salaisuuden, joka häntä
kantaa, ja jolla on seitsemän
päätä ja kymmenen sarvea.
8. Peto, jonkas näit, on ollut ja
ei ole, ja se on syvyydestä tule-
va ylös ja on kadotukseen me-
nevä: ja ne, jotka maan päällä
asuvat, (joidenka nimet ei ole
