SAKARJA
1919
jellensä.
10. Ja älkäät tehkö vääryyttä
leskille ja orvoille, muukalaisille
ja köyhille: ja älkään kenkään
ajatelko pahaa sydämessänsä
veljiänsä vastaan.
11. Mutta ei he näistä tahtoneet
ottaa vaaria, vaan käänsivät sel-
känsä minua vastaan, ja tukitsi-
vat korviansa, ettei he kuulisi;
12. Ja asettivat sydämensä niin-
kuin timantin*, ettei he kuulisi
lakia ja sanoja, jotka Herra Ze-
baot hengellänsä lähetti entisten
prophetain kautta: sentähden on
niin suuri viha Herralta Zebaotil-
ta tullut.
13. Ja se on niin tapahtunut
kuin saarnattiinkin; mutta ettei
he tahtoneet kuulla, niin en mi-
näkään tahtonut kuulla, kuin he
huusivat*, sanoo Herra Zebaot.
14. Ja niin minä olen heidät ha-
joittanut kaikkein pakanain se-
kaan, joita ei he tunteneet; ja
maa on heidän jälkeensä autiok-
si jäänyt, ettei kenkään siinä
vaella eikä asu; sillä he ovat
sen ihanan maan hävittäneet.
8. Luku.
I. Herra lohduttaa Zionia suloisil-
la lupauksilla, ja varoittaa kan-
saa aljetussa työssä pelkäämättä
pyrkimään. II. Neuvoo totiseen
jumalisuuteen. III. Antaa lupauk-
sen pakanain kääntymisestä.
I. Ja Herran Zebaotin sana ta-
pahtui (minulle) ja sanoi:
2. Näin sanoo Herra Zebaot: mi-
nä olen Zionin tähden suuresti
kiivannut, ja olen suuressa vi-
hassa sentähden kiivannut.
3. Näin sanoo Herra: minä
käännyn taas Zionin tykö, ja
tahdon asua Jerusalemin keskel-
lä; niin että Jerusalem pitää to-
tuuden kaupungiksi kutsuttaman,
ja Herran Zebaotin vuori pyhyy-
den vuoreksi.
4. Näin sanoo Herra Zebaot: vie-
lä nyt pitää Jerusalemin kaduilla
asuman vanhat miehet ja vai-
mot, jotka sauvan päälle nojaa-
vat vanhuutensa tähden.
5. Ja kaupungin kadut pitää
oleman täynnä pieniä poikia ja
piikaisia, jotka sen kaduilla lei-
kitsevät.
6. Näin sanoo Herra Zebaot: jos
