SAKARJA
1912
minä olen suuresti kiivastunut
Jerusalemille ja Zionille;
15. Mutta minä olen juuri vihai-
nen myös suruttomille pakanoil-
le; sillä minä olin ainoasti vähän
vihainen, mutta he auttivat hävi-
tykseen.
16. Sentähden näin sanoo Herra:
minä palajan Jerusalemiin lau-
piudella, ja minun huoneeni pi-
tää hänessä rakennettaman, sa-
noo Herra Zebaot; ja Jerusale-
min päälle pitää mittanuora ve-
dettämän.
17. Ja saarnaa vielä ja sano:
näin sanoo Herra Zebaot: taas
pitää minun kaupungeilleni hyvin
käymän, ja Herra on Zionia taas
lohduttava, ja Jerusalem taas
valitaan.
18. Ja minä nostin silmäni ja
näin: ja katso, siellä oli neljä
sarvea.
19. Ja minä sanoin enkelille, jo-
ka puhui minun kanssani: mitä
nämät ovat? Hän sanoi minulle:
nämät ovat ne sarvet, jotka
Juudan, Israelin ja Jerusalemin
hajoittaneet ovat.
20. Ja Herra osoitti minulle neljä
seppää.
21. Silloin minä sanoin: mitä ne
tahtovat tehdä? Hän sanoi: ne
ovat ne sarvet, jotka Juudan ha-
joittaneet ovat, juuri niin, ettei
kenkään ole voinut päätänsä
nostaa; nämät ovat tulleet niitä
karkottamaan, ja lohkaisemaan
pakanain sarvia, jotka Juudan
maan ylitse sarven nostaneet
ovat sitä hajoittaaksensa.
2. Luku.
I. Taas yksi näky Jerusalemin
holhoomisesta. II. Varoitus Babe-
liin jääneille Juudalaisille tule-
maan kotia Herran turviin. III.
Ennustus pakanain kääntymisestä
ja Jumalan kansan suojeluksesta.
I. Ja minä nostin silmäni ja näin,
ja katso, miehen* kädessä oli
mittanuora.
2. Ja minä sanoin: kuhunkas
menet? Mutta hän sanoi minulle:
mittaamaan Jerusalemia, ja kat-
somaan, kuinka pitkä ja leviä se
on oleva.
3. Ja katso, enkeli, joka puhui
minun kanssani, läksi ulos, ja
toinen enkeli meni häntä vas-
taan,
4. Ja sanoi hänelle: juokse
