SAKARJA
1925
enää säästää maan asuvaisia,
sanoo Herra; ja katso, minä jä-
tän ihmisen jokaisen kumppanin-
sa käsiin*, ja heitä kuninkainsa
käsiin, että he maan musertaisi-
vat, enkä tahdo heitä auttaa
heidän käsistänsä.
7. Ja minä kaitsen teuraslampai-
ta, raadollisten lammasten täh-
den. Ja minä otin minulleni kaksi
sauvaa: yhden minä kutsuin su-
loiseksi, mutta toisen sitovaisek-
si, ja kaitsin lampaita.
8. Ja minä hukutin kolme pai-
menta yhtenä kuukautena; sillä
en minä voinut heitä kärsiä, eikä
he minuakaan kärsineet.
9. Ja minä sanoin: en minä tah-
do teitä kaita; joka kuolee, se
kuolkaan*, joka nääntyy, se
nääntyköön, ja jääneet syököön
toinen toisensa lihan.
10. Ja minä otin suloisen sau-
vani ja särjin sen, rikkoakseni
minun liittoni, jonka minä kaikille
kansoille tehnyt olin.
11. Ja se rikottiin sinä päivänä;
ja raadolliset lampaat, jotka mi-
nun kanssani pitivät, tunsivat sii-
tä, että se Herran sana oli.
12. Ja minä myös sanoin heille:
jos teille niin kelpaa, niin tuo-
kaat tänne niin paljon kuin minä
maksan; jollei, niin sallikaat olla;
ja he punnitsivat niin paljon kuin
minä maksoin, kolmekymmentä
hopiapenninkiä.
13. Niin sanoi Herra minulle: hei-
tä se pois, annettavaksi saven-
valajalle; sitä suurta hintaa, jo-
hon minä heiltä arvattu olen! Ja
minä otin ne kolmekymmentä
hopiapenninkiä ja heitin Herran
huoneesen, annettavaksi saven-
valajalle.
14. Ja minä särjin minun toisen
sitovaisen sauvani, rikkoakseni
veljeyden Juudan ja Israelin vai-
heella.
15. II. Ja Herra sanoi minulle:
ota vielä itselles hullun paime-
nen aseet.
16. Sillä katso, minä herätän
paimenen maassa, joka ei etsi
nääntyvää, ei holho nuorta heik-
koa, ei paranna särjettyä, eikä
tottele tervettä; vaan syö liha-
vain lihaa*, ja repäisee heidän
sorkkansa rikki.
17. Voi sitä kelvotointa paimen-
ta, joka lauman hylkää*! tulkaan
miekka hänen käsivarteensa ja
oikiaan silmään; kuivukoon hä-
nen käsivartensa peräti, ja hä-
