HOSEA
1846
myös tahdo enään astua orhit-
ten päälle, emmekä sano enään
meidän käsialallemme: te olette
meidän jumalamme; sillä sinun
tykönäs löytää orpo armon.
5. II. Niin minä taas olen paran-
tava heidän erhetyksensä, mielel-
läni minä heitä rakastan; sillä
minun vihani on käännetty heis-
tä pois.
6. Minä tahdon Israelille olla
niinkuin kaste, että hän kukois-
taa niinkuin kukkanen, ja hänen
juurensa leviävät niinkuin Liba-
non.
7. Hänen oksansa pitää hajoo-
man, että hän itse olis ihanainen
niinkuin öljypuu*, ja hänen pitää
hajuaman niinkuin Libanon+.
8. Ja heidän pitää taas istuman
hänen varjonsa alla*, ja jyvistä
itsensä ravitseman, ja kukoistu-
man niinkuin viinapuu. Ja hänen
muistonsa pitää niinkuin Libano-
nin viina oleman.
9. Ephraim (sanokaan): mitä mi-
nun on enää epäjumalain kans-
sa? Minä tahdon häntä kuulla ja
katsoa; minä tahdon olla niin-
kuin viheriäinen honka; minussa
pitää sinun hedelmäs löydettä-
män.
10. III. Kuka on viisas, että hän
näitä ymmärtäis? ja ymmärtäväi-
nen, joka näitä huomaitsis*? Sil-
lä Herran tiet ovat oikiat, ja
vanhurskaat vaeltavat niillä+,
mutta ylitsekäymärit niissä lan-
keevat.
Hosean Kirjan loppu.
JOEL
Ei Joel tee tiettäväksi, millä ajal-
la hän on elänyt ja saarnannut;
mutta vanhat sanovat häen ol-
leen Hosean ja Amoksen aikana,
niin se on myös meidänkin mie-
lestämme, ja emme taida sitä
paremmaksi tehdä. Ja hän on
ollut siviä mies, eikä niin tiusku
ja nuhtele kuin muut prophetat,
mutta surkuttelee ja valittaa;
tahtois niin mielellänsä kansaa
hyväksi tehdä suloisilla ja hyvillä
sanoilla. ja heitä vahingosta ja
onnettomuudesta varata. Mutta
hänelle on tapahtunut niinkuin
muillekin, ettei hänen sanaansa
