HOSEA
1842
11. Luku.
I. Herra muistuttaa kansalle hy-
vyyttänsä, ja sitä vastaan heidän
kiittämättömyyttänsä; II. Uhkaa
heitä Assyrialaisilla; III. Saarnaa
palavan rakkautensa muodosta
ja vaikutuksesta.
I. Kuin Israel nuori oli, pidin mi-
nä hänen rakkaana, ja minä kut-
suin Egyptistä minun poikani.
2. Mutta kuin heitä nyt kutsu-
taan, niin he kääntyvät pois*, ja
uhraavat Baalimille, ja suitsutta-
vat kuville.
3. Minä opetin Ephraimin käy-
mään, ja talutin häntä käsivarsis-
ta*, vaan nyt ei he tahdo tietää,
että minä heitä parantanut olen.
4. Minä annoin heidän vetää ih-
misen ijestä, ja käydä rakkauden
ohjissa, ja minä autin heitä, otin
ikeen heidän kaulastansa, ja an-
noin heille elatuksen.
5. II. Ei heidän pidä palajaman
Egyptin maalle, vaan Assur pitää
heidän kuninkaansa oleman; sillä
ei he tahdo itsiänsä kääntää.
6. Sentähden pitää miekan tule-
man heidän kaupunkinsa päälle,
ja heidän salpansa tempaaman
ylös, ja syömän ne, heidän neu-
vonsa tähden.
7. Minun kansani väsyy käänty-
mästä minun puoleeni; ehkä
kuinka heille saarnattaisiin, niin
ei kenkään hankitse kuulemaan.
8. III. Mitä minun pitää sinusta
tekemän, Ephraim? Varjelenko
minä sinua, Israel? Pitäiskö mi-
nun sinulle tekemän niinkuin
Adamalle, ja asettaman sinun
niinkuin Zeboimin*? Mutta minun
sydämelläni on toinen mieli, mi-
nun laupiuteni on ylen palava:
9. Etten minä tee hirmuisen vi-
hani jälkeen, enkä palaja Eph-
raimia kadottamaan*; sillä minä
olen Jumala, ja en ihminen+, ja
olen pyhä teidän keskellänne, ja
en tahdo tulla kaupunkiin.
10. Silloin Herraa seurataan, ja
hän on kiljuva niinkuin jalopeura;
ja kuin hän kiljuu, niin ne peljäs-
tyvät, jotka lännessä ovat.
11. Ja Egyptissä ne myös peljäs-
tyvät niinkuin lintu, ja ne Assurin
maasta niinkuin kyhkyinen; ja
minä tahdon heitä asettaa huo-
neisiinsa, sanoo Herra.
