DANIEL
1790
muodossa ja vertauksessa: nimit-
täin, neljässä pedossa, enimmi-
ten neljännen pedon, se on
Roomin valtakunnan tähden, jos-
ta hän jotakin enemmän sanoa
tahtoo; sillä Roomin valtakunnan
aikana oli kaikkein korkein asia
maan päällä tapahtuva, nimittäin,
että Kristus oli tuleva ihmisiä
pelastamaan, ja maailman piti
lopun saaman.
8. luvussa on Danielilla erin-
omainen näky, joka ei koko
maailmasta ymmärrettävä ole,
niinkuin entiset, vaan hänen
kansastansa, Juudalaisista, kuin-
ka heille tapahtuman pitää en-
nen Roomin valtakuntaa, ja en-
nenkuin Kristus tuleva oli: nimit-
täin kolmannessa valtakunnassa,
joka oli suuren Aleksanderin,
koska heitä niin surkiasti piti
poljettaman ja vaivattaman jul-
malta tyrannilta Antiokukselta.
9. luvussa on ensisti sangen
kaunis rukous, kussa Daniel ru-
koilee kansansa edestä, joka
Babelissa vankina oli, ja Jerusa-
lemin kaupungin ja templin edes-
tä, että Juudalaiset tulisivat ko-
tia jälleen ja jumalanpalveluksen
toimittaisivat. Se rukous kuul-
laan, ja hänelle ilmoitetaan,
kuinka monta ajastaikaa vielä oli
Kristuksen tulemiseen ja hänen
ijankaikkiseen valtakuntansa al-
kuun. Ja on tämä sangen suuri
ja ihmeellinen ilmoitus Kristuk-
sesta, joka ajan kanssa niin vi-
susti yhteen sopii.
10. luvussa on ensimäisen tois-
takymmenen luvun esipuhe, kui-
tenkin kirjoittaa Daniel siinä jo-
takin erinomaista enkeleistä, jota
muutoin Raamatussa ei kussa-
kaan löydetä: nimittäin, että hy-
vät enkelit sotivat pahoja vas-
taan ja varjelevat ihmisiä; kutsuu
hän myös pahat enkelit päämie-
hiksi, anoen: Grekin maan pää-
mies etc.
11. luvussa ennustaa Daniel
kansallensa Juudalaisille jotakin
senkaltaista, kuin hän kahdek-
sannessakin luvussa tekee suu-
resta Aleksanderista, ja kahdesta
kuninkaan valtakunnasta, Syrisas-
ta ja Egyptistä: sen tekee hän
enimmästi Antiokuksen tähden,
joka vapaasukuiseksi kutsutaan,
jonka Juudalaisia vaivaaman piti.
Mutta hän kirjoittaa hänestä niin,
että sanat kirjoittaa hänestä niin,
että sanat lopulta sinne joutuvat,
