DANIEL
1789
tiin: josta tapahtui, että kuningas
oppi tuntemaan Jumalan, ja an-
toi kirjoituksen kautta kuuluttaa
koko valtakunnassansa hänen
ylistyksensä.
4. luvussa puhutaan kiukkuisten
tyrannein ihmeellisestä ja kauhi-
asta rangaistuksesta: että siltä
suurelta kuninkaalta otetaan
pois, että hän pitää kahleisiin
pantaman niinkuin koira, ja an-
nettaman käydä metsässä, niin-
kuin se, joka ei yhtään ihmistä
tykönänsä kärsiä taitanut. Kui-
tenkin on se sangen lohdullinen
vertaus kaikille jumalisille herroil-
le ja päämiehille, että Jumala
tämän tyrannin kuninkaan vertaa
kauniisen puuhun, joka kaikki
eläimet hedelmistänsä ravitsee,
ja varjossansa levätä antaa; tie-
tää antain sen suuren ja moni-
naisen hyödytyksen, joka ihmisil-
le esivallan kautta tapahtuu.
5. luvussa puhutaan taas tyran-
neja vastaan vielä kauhiammasti
kuin ennen, kussa kuningas an-
toi itsensä rangaista ja kääntyi
Jumalan tykö oikialla katumuk-
sella, nöyryydellä ja tunnustuk-
sella, niin että hän ilman epäi-
lemätä tyrannista jumaliseksi ja
pyhäksi mieheksi tuli. Mutta täs-
sä paatunut ja katumatoin ty-
ranni, joka niin surutoinna eli
pahuudessansa, armottomasti
rangaistaan, niin että hän sekä
hengestänsä, maastansa ja kan-
sastansa yhtä haavaa pääsi.
6. luvussa puhutaan suloisesti,
kuinka hyvä ja jumalinen kunin-
gas Danielia niin rakastaa: mutta
Danielin täytyy sen maksaa nii-
den suurten öykkärien tykönä,
jotka hänelle osoittavat sen kii-
tollisuuden, joka herrain hovissa
on , ja joutuu siihen että hän
heitettiin jalopeurain luolaan.
Mutta Jumala ilmoittaa itsensä
taas ihmeellisesti, ilmeisesti ja
lohdullisesti, ja kääntää tämän
asian niin, että Danielin viha-
miesten itse täytyy niellä, mitä
he olivat valmistaneet hänen
eteensä.
7. luvussa lakavat ne näyt ja
prophetiat tulevaisista valtakun-
nista, ja erinomaisesti Kristuksen
valtakunnasta, jonka tähden
kaikki nämä näyt tapahtuvat, ja
ensisti ne neljä valtakuntaa, jot-
ka hän ennen toisessa luvussa
suurella kuvalla ennusti, ne nä-
kee hän tässä taas toisessa
