JEREMIA
1612
makaushuoneesen, ja sanoivat
kuninkaan edessä kaikki nämät
sanat.
21. Niin kuningas lähetti Juudin
kirjaa noutamaan, ja hän otti
sen Elisaman kirjoittajakammios-
ta; ja Juudi luki sen kuninkaan
edessä ja kaikkein pääruhtinas-
ten, jotka seisoivat kuninkaan
edessä.
22. Mutta kuningas istui talvi-
huoneessa yhdeksäntenä kuu-
kautena, ja tuli paloi totossa
hänen edessänsä.
23. Kuin Juudi kolme eli neljä
kappaletta (a) oli lukenut, leikka-
si hän sen rikki kynäveitsellä ja
heitti tuleen, joka totossa oli,
siihenasti että kirja peräti paloi
tulessa, joka totossa oli.
24. Ja ei kenkään peljästynyt ei-
kä vaatteitansa reväissyt rikki*,
ei kuningas eikä hänen palveli-
ansa, jotka kuitenkin kaikki nä-
mät sanat olivat kuulleet.
25. Vaikka Elnatan, Delaja ja
Gemaria rukoilivat kuningasta,
ettei hän olisi polttanut kirjaa; ei
hän kuitenkaan heitä totellut.
26. Päälliseksi käski kuningas Je-
rahmeelin Hammelekin pojan,
Serajan Asrielin pojan, ja Sela-
mian Abdeelin pojan, käsittä-
mään Barukia kirjoittajaa ja Je-
remiaa prophetaa; mutta Herra
oli heidät kätkenyt.
27. III. Silloin tapahtui Herran
sana Jeremialle, sittekuin kunin-
gas oli polttanut kirjan ja ne sa-
nat, jotka Baruk Jeremian suusta
oli kirjoittanut, ja sanoi:
28. Ota sinulles taas toinen kirja
ja kirjoita siihen kaikki entiset
sanat, jotka ensimäisessäkin kir-
jassa olivat, jonka Jojakim, Juu-
dan kuningas, on polttanut.
29. Ja sano Jojakimille, Juudan
kuninkaalle: näin sanoo Herra:
sinä olet polttanut sen kirjan ja
sanonut; miksi sinä siihen olet
kirjoittanut ja sanonut, että Ba-
belin kuningas on kaiketi tuleva
ja hävittävä tämän maan, ja te-
kevä niin, ettei ihmistä eikä kar-
jaa enään siinä pidä oleman?
30. Sentähden sanoo Herra Jo-
jakimista, Juudan kuninkaasta, ei
pidä yhtään hänen siemenestän-
sä istuman Davidin istuimella, ja
hänen ruumiinsa pitää heitettä-
män ulos*, makaamaan heltees-
sä päivällä ja vilussa yöllä.
31. Ja minä tahdon rangaista
häntä ja hänen siementänsä, ja
