JEREMIA
1532
menne esinahka pois*, te Juu-
dan miehet ja Jerusalemin asu-
vaiset; ettei minun julmuuteni
pääsisi vallallensa niinkuin tuli, ja
niin palaisi, ettei yksikään sitä
sammuttaa taida+, teidän pahuu-
tenne tähden.
5. II. Ilmoittakaat Juudassa ja
antakaat kuulla Jerusalemissa, ja
sanokaat: soittakaat vaskitorvea
maassa, huutakaat korkialla ää-
nellä ja sanokaat: kootkaat tei-
tänne, ja käykäämme kaikki vah-
voihin kaupunkeihin.
6. Nostakaat lippu Zionissa,
kootkaat teitänne pakoon ja äl-
käät viivytelkö; sillä minä annan
tulla onnettomuuden pohjasta*
ja suuren viheliäisyyden.
7. Jalopeura* nousee luolastan-
sa, ja pakanain hävittäjä sanoo
ja lähtee paikastansa, hävittä-
mään sinun maatas; sinun kau-
punkis pitää kukistettaman, niin
ettei kenkään niissä asu+.
8. Sentähden pukekaat säkit yl-
lenne, itkekäät* ja parkukaat; sil-
lä Herran julma viha ei tahdo
meistä lakata.
9. Siihen aikaan, sanoo Herra,
pitää kuningasten ja pääruh-
tinasten sydän lankeeman, pap-
pein pitää peljästymän ja
prophetain hämmästymän.
10. Mutta minä sanoin: voi! Her-
ra, Herra, sinä olet antanut tä-
män kansan ja Jerusalemin suu-
resti pettää itsensä, sanoen: teil-
lä on oleva rauha; ja kuitenkin
miekka hamaan sieluun asti lä-
hestyy.
11. Silloin pitää sanottaman tälle
kansalle ja Jerusalemille; kuiva
tuuli on tuleva vuorten ylitse
korvesta minun kansani tyttären
tielle, joka ei viskaa eli puhdista.
12. Sangen väkevä tuuli pitää
niistä minulle tuleman. Niin minä
myös nyt tahdon puhua heidän
kanssansa oikeutta.
13. Katso, hän nousee niinkuin
pilvi, ja hänen vaununsa niinkuin
tuulispää, hänen hevosensa ovat
nopiammat kotkaa. Voi meitä!
sillä me hävitetään.
14. Niin pese* nyt, Jerusalem,
sinun sydämes pahuudesta, et-
täs autetuksi tulisit; kuinka kau-
van pitää pahat ajatukset sinun
tykönäs pysymän?
15. Sillä Danista kuuluu sanoma*
ja ahdistus Ephraimin vuorelta.
16. Sanokaat pakanoille: katso,
kuuluttakaat Jerusalemissa, var-
