JEREMIA
1534
30. Mitäs tahdot tehdä, sinä hä-
vitetty? Jos sinä vielä kaunistai-
sit sinus purppuravaatteella ja
kultakäädyillä, voitelisit kasvos,
niin sinä kuitenkin sinuas tur-
haan kaunistelet; sillä ne, jotka
nyt ovat sinua rakastaneet, pitää
katsoman sinua ylön, ja väijy-
män sinun henkeäs:
31. Sillä minä kuulin huudon,
niinkuin synnyttäväiseltä, tuskan,
niinkuin sen, joka ensimäisen
lapsen vaivassa on, Zionin tyttä-
ren äänen, joka valittaa ja ha-
joittaa kätensä: voi minuani! sillä
sieluni on väsynyt surmaajain
tähden.
5. Luku.
I. Valitetaan Juudalaisten moni-
naista jumalattomuutta ja uha-
taan heitä kovalla rangaistuksel-
la. II. Neuvotaan kääntymykseen,
ja kerrotaan valitus heidän ka-
tumattomuudestansa.
I. Käykäät Jerusalemin katuja
ympäri, katsokaat, koetelkaat ja
etsikäät hänen kaduillansa, löy-
dättekö jonkun, joka oikein te-
kee ja kysyy totuutta; niin minä
olen hänelle armollinen.
2. Ja jos he vielä sanoisivat: niin
totta kuin Herra elää; niin he
kuitenkin vannovat väärin.
3. Herra, eikö sinun silmäs katso
uskoa? Sinä lyöt heitä, ja ei he
tunne kipua*; sinä vaivaat heitä,
mutta ei he tahdo kuritusta vas-
taanottaa; heillä on kovempi
kasvo kuin kivi, ja ei tahdo
kääntyä.
4. Mutta minä sanoin: se on vai-
vainen joukko; he ovat ymmär-
tämättömät, ja ei tiedä Herran
tietä eikä Jumalansa oikeutta.
5. Minä käyn voimallisten tykö ja
puhun heidän kanssansa; sillä
heidän pitää tietämän Herran
tien ja Jumalansa oikeuden.
Mutta ne ovat kaikki ikeen sär-
keneet, ja katkaisseet siteen.
6. Sentähden pitää jalopeuran,
joka metsästä tulee, repelemän
heidät rikki, ja suden korvesta
pitää haaskaaman heitä ja par-
din pitää vartioitseman heidän
kaupungeitansa, ja kaikki, jotka
niistä tulevat ulos, pitää raadel-
taman*; sillä heidän syntejänsä
on juuri monta, ja he ovat paa-
tuneet tottelemattomuudessansa.
7. Kuinka siis minun pitää sinulle
