JESAJA
1433
16. Luku.
I. Muistutetaan Moabia tilastansa
ja lohdutetaan Juudalaisia lupa-
uksella Kristuksesta. II. Osoite-
taan syy ja aika Moabin hävityk-
seen.
I. Lähettäkäät maaherran karitsat
Selasta korven tyköä Zionin tyt-
tären vuorelle.
2. Mutta niinkuin lintu lentää
pois, joka pesästänsä ajettu on,
niin pitää Moabin tyttärelle ta-
pahtuman Arnonin luotuspaikois-
sa.
3. Pitäkäät neuvoa yhdessä, sa-
nokaat tuomio, tee sinulles puo-
lipäivän varjo niinkuin yö; kätke
pois ajetut, ja älä ilmoita kulkioi-
ta.
4. Anna minun pois ajettuni
asua tykönäs; ole Moab heidän
varjeluksensa hävittäjää vastaan;
niin vaivaaja saa lopun, kukistaja
lakkaa, ja sotkuja taukoo maas-
sa.
5. Mutta istuin valmistetaan ar-
mosta yhdelle istua, totuudessa,
Davidin majassa, tuomita ja etsiä
oikeutta, ja pikaisesti toimittaa
vanhurskautta.
6. II. Mutta me kuulemme Moa-
bin ylpeydestä, että hän on ai-
van ylpeä*, niin että hänen yl-
peytensä, koreutensa ja vihansa
on suurempi kuin hänen voiman-
sa.
7. Sentähden pitää yhden Moa-
bilaisen itkemän toista, heidän
pitää kaikkein itkemän; KirHa-
resetin (kaupungin) perustuksia
pitää teidän huokaaman: ne ovat
peräti kukistetut.
8. Sillä Hesbon on tullut autioksi
maaksi, Sibmassa ovat viinapuut
turmellut, pakanain herrat ovat
sotkuneet hänen parhaat viina-
puunsa, ja tulleet Jaeseriin asti,
ja vaeltaneet korpea ympäri; hä-
nen viina-oksansa ovat hajoitetut
ja viedyt meren ylitse.
9. Sentähden minä itken Ja-
eserin tähden, ja Sibman viina-
puun, ja vuodatan monta pisa-
raa Hesbonin ja Elalen tähden;
sillä huuto on langennut sinun
suvees ja tuloos!
10. Niin että ilo ja riemu lakkaa
kedolla, ja ei viinamäissä iloita
eikä huudeta, eli puserreta vii-
naa kuurnissa; minä olen lopet-
tanut ilohuudon.
11. Sentähden minun sydämeni
